6Tiedemies, Spesialisti ja Leijonamieli ovat palanneet. Miesten muodostama hiphop-trio Flegmaatikot julkaisee ensimmäisen levynsä yhteentoista vuoteen. Ensimmäinen paluun herättämä kysymys on tietenkin: ovatko ne jo muuttaneet mutsiensa luota?
Levyn alku on todellinen nostalgiadopamiinipaukku. FLG esiintyy Suomi-rapin vanhempana valtionmiehenä korostaen kokemusta, aitoutta ja niin edelleen. Esimerkiksi Pitkä matka -biisissä lauletaan: ”Sul on liian pitkä matka siihen missä me ollaan / Mieti missä tilassa hiphop on tänään.” Samoin huomautetaan, että yleisössä on aikuisia eikä pikkulapsia ja paidattomuuden sijasta päällä on pikkutakki. Koneet käyntiin alleviivaa aivan samoja pointteja. Steelo puolestaan katselee kaihoisasti taaksepäin.
Onko vuosituhannen vaihteen Suomi-hiphop siis kasvanut Flegmaatikoissa aikuiseksi? Sehän olisi tervetullutta. No ei. Biisit kuten Yöeläin ja Kanuunakuularalli paljastavat ikuisen keskenkasvuisuuden. Ne ylistävät uhoavaan sävyyn päihdekäyttöä, yleistä renttuilua ja arkielämän ulkopuolisuutta.
B-puolen materiaali on kokonaisuudessaan heikohkoa. Tämä huipentuu loppuraita Tamperelainen osa 3:een, jolla vierailee muun muassa Petri Nygård. Mies on pelannut itsensä asemaan, jossa onnistuu viemään uskottavuuden jokaiselta albumilta, jolla esiintyy.
Joonas Kuisma
”Mies on pelannut itsensä asemaan, jossa onnistuu viemään uskottavuuden jokaiselta albumilta, jolla esiintyy” Petrihän veti tässä parhaat lainit pitkiin aikoihin, tuli vanha kunnon Vitun Suomirokkia mieleen! Arvostelun uskottavuus rapisi kun Tiedemiehen kingeistä biiteistä ei ollut mainintaa sanallakaan. Haters gonna hate mut parempia perusteluja kaipais! Ei levyä mielestäni voi arvostella jos biitteihin ei oteta sanallakaan kantaa.