Eevil Stöö X Koksu Koo

Fuck Vivaldi

Monsp

8Helsinkiläinen memphisräp on hieman samankaltainen paradoksi kuin rovaniemeläinen brittipop tai tamperelainen krautrock. Vain reilut puoli vuotta Dj Kridlokkin tuottaman Stöö Of Destruction levyn jälkeen ilmestyvä Fuck Vivaldi on mm. Ceebrolisticsin riveistä tutun RoopeK:n uudella Koksu Koo -aliaksella tuottama tuhti paketti Eevil Stöön synkkää tavaramerkkisoundia.

Eevil Stöö rinnastuu helposti Amerikan virkaveljiinsä MF Doomiin, Quasimotoon tai edesmenneeseen Dr. Octagoniin. Kaikki ovat huolella rakennettuja valepersoonia, joilla on paitsi oma soundi, niin myös naamio tai hahmo, joka kätkee arkipersoonan. Fuck Vivaldilla Stöö on omimmillaan räpätessään madalletulla äänellään minidisc-soittimista, hiihtomaskeista ja pajauttamisesta. Koksu Koon tuottamat taustat tuovat hetkittäin mieleen Houstonin hidastetun chopped & screwed -skenen, mutta aina välillä synkkydessä pilkahtaa valoa kuten Devinin Näköinen Dude -biisin liki duurivoittoisessa jazzloopissa tai KC/MD Originaalit -biisin hidastetussa Stevie Wonderin Pastime Paradise -toisinnossa.

Hieman ylipitkä levy kärsii toistosta lyriikoissa. Muutamalla kuuntelulla mysteeriksi jäävä Herkko-hahmo on levyn sanoitusten keskiössä, mutta sen lisäksi Eevil Stöön kokemuspiiri tuntuu ulottuvan kovin kapealle alalle. Siinä missä edellämainitut amerikkalaiset räphahmot ovat tehneet omista hahmoistaan kunnon karikatyyrit, jotka vievät juttunsa täysin överiksi, jää Eevil Stöö liiaksi kiinni hiphopin kliseaiheisiin. Näin pitkällä levyllä toisto alkaa puuduttaa. Levyn päättävä haikean panhuilun ja soundtrack sävyjen värittämä Titanic nostaa levyn onneksi uudelleen pinnalle ja jättää lopulta hyvän jälkimaun.
Tomi Tuominen

Kommentointi on suljettu.