Kovasti ovat muodissa nyt nämä tarinat joissa historialliset, todella eläneet tai kuvitteelliset hahmot yhdistetään hirviöihin. Kunnioitettu presidentti Lincolnkaan ei väistä muuttumista toimintasankariksi, joka pitkillä koivillaan viskoo karatepotkuja ja samalla kieputtelee hopeoitua kirvestä kohti verenimijöiden kauloja.
Seth Grahame-Smith on muokannut omasta menestysromaanistaan käsikirjoituksen, josta vampyyrit hyvin jo vanhastaan tunteva Bekmambetov on liipaissut reteästi rullaavan elokuvan. Juonesta putoaa pää harteilta lähes heti kohta, mutta eipä se haittaa, sen verran juustoista on harvasanaiseksi karsittu dialogi.
Kirjaa lukemattomat voivat olla rauhassa, siitä ei ilmeisesti kankaalle ole päätynyt kuin raamit. Tässä visiossa pääosaa näyttelevät tietokonein turbotetut efektikohtaukset, ja vaikka kolmiulotteisuus taatusti alkaa jo pänniä osaa yleisöstä, on pakko todeta, että vampyyrinmetsästäjä Lincolnissa tämäkin kikka pelittää. Esimerkiksi elokuvan komeimpiin kohtauksiin kuuluvassa, kirjaimellisessa kaksintaistelussa hevosilla, ei ole hevon hännän tolkkua, mutta julkean komealta se näyttää.
Nimiroolissa patsasteleva Benjamin Walker on sopivan tasapaksu rooliinsa, ja Lincolnin personal traineria näyttelevä Dominic Cooper kiskoo juttua eteenpäin aina kun suvantokohta uhkaa venähtää. Yhtä laukkaa mennään läpi niin Lincolnin nuoruus, poliittinen ura kuin USA:n sisällissotakin, joka tässä näkemyksessä ei ole pelkästään orjien vaan myös vampyyrien vapauttamiseen tähtäävä.
Tunnissa ja kolmessa vartissa ei tule aika pitkäksi, kunhan ei liikoja mietiskele mitä oikein tapahtui ja missä järjestyksessä.
Vesa Kataisto
