SIPE: Sipe (Levy-Yhtiö)

Jari Mäkelä

Apulanta Oy:n toimitusjohtaja Simo ”Sipe” Santapukin ensimmäinen sooloalbumi, jopa trilogian ensimmäiseksi osaksi aikoinaan ounasteltu Sipe odottaa yhä jatko-osiaan. Debyytin uusintajulkaisukin olisi kiva yllätys tältä epäortodoksiselta, presidentti Sauli ”Sape” Niinistön kanssa vaalien alla kaverikuvissa pönöttäneeltä artistilta. Sipen levy-yhtiö Levy-Yhtiö on ollut vuodesta 2009 lähtien lomalla, joten miten olisi vinyyli, Svart?

Kymmenen vuotta sitten Apulanta oli eittämättä maamme suosituin yhtye. Vajaan viiden vuoden sisään bändi oli julkaissut neljä uutta materiaalia sisältänyttä pitkäsoittoa ja kaksi kokoelmalevyä, jotka kaikki olivat nousseet listaykkösiksi. Kaksi viimeisintä albumia oli myynyt platinaa. Nerokkaan kymmenen markan singlekampanjan siivittämän Anna mulle piiskaa -ykköshitin (1996) jälkeen singlemyyntilistan kärkipaikalle oli kivunnut peräti kymmenen muuta Apulanta-singleä ja Torremolinos 2000 -EP (1999) kimpassa Don Huonot -yhtyeen kanssa.

Apulannan rumpali Sipe Santapukki ei kenties ollut se jäsen, keneltä bändissä soololevyä odotettiin. Useimmiten soololevy on bändin pääasiallisen lauluntekijän varaventtiili sellaiselle materiaalille, mikä ei jostain syystä sovellu yhtyeen esitettäväksi. Laulaja-biisintekijä Toni Wirtasen punk-popista Smashing Pumpkins -apinointiin ja edelleen nu-metal -vaikutteiseen hard rockiin varioinutta sävelmateriaalia oli kuitenkin julkaistu sitä tahtia, ettei pöytälaatikkoon ollut kertynyt kappaleita sooloalbumia varten.

Suomen mittakaavassa Sipen albumia voidaan verrata lähinnä 70-luvun puolivälissä uransa korkeimmassa zeniitissä keikkuneen Hurriganes-yhtyeen basisti Cisse Häkkisen ja kitaristi Ile Kallion soololevyihin. Huipulle nousseen Eppu Normaalin jäsenet julkaisivat myös vuonna 1980 omat soolosinglensä, jotka koottiin albumiksi myöhemmin. Singleistä paras oli tietenkin Akun tehtaan toimitusjohtajan, rumpali Aku Syrjän Ringo ja Aku, mikä tietysti viittasi The Beatles -rumpali Ringo Starriin.

Tärkeä Sipeä sooloalbumin tekoon innoittanut tekijä oli todennäköisesti ex-Nirvana -rumpali Dave Grohlin vuonna 2000 aloittama soololevyprojekti Probot. Grohlin tarkoituksena oli räätälöidä ihailemiaan heavy metal -vokalisteja (mm. Max Cavalera, Cronos, Lemmy, King Diamond) varten eri tyylisiä biisejä. Vaikka Probot-albumi saatiin julkaistua vasta vuonna 2004, huhut siitä vuotivat julkisuuteen jo vuonna 2001, enkä usko, että Sipe olisi voinut välttyä niitä kuulemasta.

Levynjulkaisua käsittelevissä haastatteluissa Sipe piti johdonmukaisesti kiinni tarinasta, jonka mukaan hän oli syyskesällä 2001 kutsunut idoleitaan levylle laulamaan. Biisit Sipe oli räätälöinyt kullekin laulajalle erikseen. Vaikka osa vokalisteista oli ollut yllättynyt kuullessaan juuri Sipen äänittävän soololevyä, kaikki olivat suostuneet mukaan. Kaikki eivät edes mahtuneet mukaan. Hyvä tarina!

Probot-kaavan mukaan valmisteltua Sipe-albumia ei olisi julkaistu keväällä 2002. Levy-Yhtiön rahkeet eivät olisi riittäneet projektin läpiviemiseen aikataulussa kaikkien muiden levy-yhtiötahojen kanssa, eikä kaikkia mukaan haviteltuja laulajia olisi saatu suostuteltua studioon esittämään biisintekijänä mustan hevosen – Sipen – biisejä. Vaikka Sipe oli mediassa määrätietoisesti rakentanut itselleen joviaalin ja rocktähdeksi harvinaisen selväpäisen julkisuuskuvan, kilpailijoiden kateus ja ylenkatse Apulantaa ja Levy-Yhtiötä kohtaan olisivat olleet hankalia esteitä projektin nopealle toteutukselle.

Ketkä olivat Sipen idoleita? Tietoni Sipen mieltymyksistä ovat rajalliset. Albumin materiaali on paria poikkeusta lukuunottamatta kallellaan (iskelmälliseen) suomirockiin. Yön Olli Lindholm olisi voinut esittää katu-uskottavamman Timo Rautiaisen laulamaksi päätyneen, Veera Marjamaan kanssa sanoitetun Viiksikset -kappaleen. 9/11-tunnelmia käsittelevän biisin rauhallinen alku voisi viitata punkin isoisä Pelle Miljoonan Hyvää yötä maailma -kappaleeseen.

Suomirockin legendoista mukaan suostui Leevi & The Leavingsin suomi-iskelmää pilkanneesta progemuusikosta iskelmän viimeiseksi suureksi tekijäksi kasvanut verbaalinero Gösta Sundqvist. Sundqvistin laulamasta Häiriintynyt kuu -kappaleesta julkaistiin huhtikuussa 2002 myös albumia edeltänyt single. Monien Leevi & The Leavingsin esittämäksi luulemasta loppusointuihin nojailevasta rallatuksesta tuli 46-vuotiaana sydänkohtaukseen elokuussa 2003 kuolleen Sundqvistin viimeinen hitti.

Jani Sipilän Sue-lehteen (6/2002) tekemässä haastattelussa yhdeksi Sipen idoleista paljastui Kari Peitsamo, joka ei kuitenkaan ”mahtunut” levylle. Sipe äänitti Peitsamon Ritari Q -kappaleesta coverin, minkä piilotti Seurataan johtajaa -singlen b-puolelle. Albumille päätyi Sipen itsensä laulama naivistinen Narrilaivan kapteeni, minkä sanoitus kumartaa toisaalta 70- ja 80-lukujen vaihteen soolo-Peitsamolle, toisaalta biisi olisi voinut sopia hyvin myös merille kaihonneen Pertti Neumannin laulettavaksi.

Lyyrisesti levyn avainbiisin ”äijä” on isähahmo – Sipen oikea isä, isäpuoli tai Toni Wirtanen, joka Sipen pitää kukistaa tullakseen omaksi herrakseen ja ollakseen oman laivansa kapteeni. Mix-nuortenlehden logoa parodioiva albuminkansi liittyy tavallaan teemaan. Suosikin Jyrki Hämäläisen ikeen alta lähteneet naistoimittajat olivat lähteneet seilaamaan omalla venheellään; Apulannan taustapirusta oli tullut eturiviin meikattu nuorisoidoli. Seuraavana vuonna Sipellä oli Heinolassa myös Narrilaivan kapteeni -niminen kuvataidenäyttely.

Suen haastattelussa Sipe kertoi halunneensa mukaan YUP:n Jarkko Martikaisen. Levyltä ei kuitenkaan löydy yhtään Martikaisen suuhun soveltuvaa sanoitusta. Toinen oman lyyrisen tiensä kulkija, Absoluuttisen Nollapisteen kuivakkaan kerronnan mestari Liimatta sen sijaan on sanoittanut Sipen kanssa albumille rock ’n’ roll -elämän onttoutta ja äitisuhdetta realistisesti ruotivan kappaleen Tilatkaa tytöt taksi. Biisi on albumin parhaita.

http://www.youtube.com/watch?v=_gG1sqirtto

Liimattaa ei kuitenkaan voi pitää Sipen idolina, vaan aikalaisena ja kolleegana. Kolleegoja ovat myös albumin loput vokalistit. Legendaarisessa heinolalaisessa Inis-yhtyeessa aikoinaan Sipen kanssa soittanut Sami Yli-Pihlaja laulaa Nirvana-, Weezer- ja old school -Apulanta -henkisen Aika jättää -kappaleen. Yli-Pihlaja on todennäköisesti Sipen originaali vokalistivalinta. Seuraavana vuonna Inis julkaisi Toni Wirtasen tuottaman kakkosalbuminsa Muuli.

Pool-yhtyeessä aikaisemmin englanniksi laulanut, sittemmin raskasta rockia suomeksi 51 Koodia -yhtyeessä esittänyt Hannu Sallinen laulaa albumilla peräti kolme kappaletta. Sallinen on Sipen tavoin rockpiireissä harvinainen absolutisti, joten tässä samanmieliset löysivät toisensa. Kappaleet ovat Apulannankin biiseiksi soveltuvaa suomirockia, mutta niissä on aineksia, joista voi arvailla, kenelle niitä on kenties alunperin ajateltu. Sallinen taas sai laulusuorituksistaan varmasti lisäpontta kielenvaihdokselleen.

Kultaiset valheet on otsikkoaan myöten Don Huonojen Kalle Aholalle soveltuva glam rock -purkkabiisi, jonka sanoitus on monen muun albumibiisin tavoin jäänyt harmittavan raakilemaiseksi ja keskeneräisen kuuloiseksi. Toinen tyyliin käypä laulajavaihtoehto olisi ollut Tehosekoittimen Otto Grundström Levy-Yhtiön omasta tallista.

Kuparihaka kertonee omaan kotiin asettumisesta ”enkeleiden mukana”. Kappale olisi sopinut 2000-luvun puolella rockimpaan materiaaliin suuntautuneen Tiktakin Petra Maurialle. Yhtyeen kitaristi Emilia Suhosen kanssa Sipe oli aiemmin poseerannutkin lehtien juorusivuilla. Sittemmin Sipe on esitellyt lehdissä amerikkalaisen arkkitehti Eric Lloyd Wrightin suunnittelemaa hulppeaa Santaranta-talokokonaisuutta, minne aikoo asettautua mielitiettynsä kanssa.

Viimeisen Sallisen laulaman Jalostettua turhamaisuutta -kappaleen kitarariffailu tuo herkullisesti mieleen CMX:n. ”On tyhmää muistella eilistä, tyhmää myös mittailla vatsaansa peilistä” -värssyä ei A.W. Yrjänän suuhun olisi kuitenkaan saatu sovitettua. Biisi on Sallisen laulamien kappaleiden tavoin jäänyt hieman alisovitetuksi; niin on myös Toni Wirtasen naukuma Gary Glitter -plagiaatti (vrt. Hello! Hello! I’m Back Again) Tänään. Wirtasen tulkinnan ansiosta biisiä on vaikea mieltää muille artisteille, mutta kappaleen bridge-osassa ja Wirtasen nasaalissa välkkyy häivähdys Maija Vilkkumaa -optiota.

Useimmista albumilla kuultavista instrumenteista (rummut, basso, sähkö- ja akustiset kitarat, perkussiot ja koskettimet) vastaa ällistyttävällä taidolla multi-instrumentalisti Sipe itse. ”Tähtien” kanssa tehtyjen biisien sanoituksiin ja sovituksiin on selvästi käytetty enemmän aikaa. Hemmabeast-bileyhtyeessä Wirtasen kanssa soittanut Marzi Nyman vierailee kitarassa, Yön Mikko Kangasjärvi kosketinsoittimissa ja Cleaning Women pyykinkuivaustelineissä.

Albumin ehdottomasti paras kappale on mielestäni sen päättävä, Anssi Tikanmäen muhkeasti jousisovittama Seurataan johtajaa. Sipe iski silmänsä pop-markkinoille halajavaan viehättävään iskelmälaulajattareen, ja sävelsi hänelle tämän uran parhaan kappaleen. Mikä olisi ollut parempi tapa liehitellä naista kuin säveltää tälle biisi, missä on viittauksia The Beatlesin Strawberry Fields Forever- ja A Day In The Life -kappaleisiin? Sanoituksen materiaalisessa yltäkylläisyydessä elävä, autoileva (tietenkin) kertojaminä haikailee kaivattua sielunkumppania. Anna Erikssonin ääni on makuuni useimmiten liian karrelle palanut, mutta tästä kappaleesta nainen löytää sävyjä.

Seurataan johtajaa -singlestä tuli radiohitti heinäkuussa 2002 ja seuraavana julkaistun platinaa myyneen Anna Eriksson -kokoelman nimikappale. Eriksson nousi maan kaupallisten radioasemien soitetuimmaksi naisartistiksi vuonna 2004. Sipe seurusteli Annan kanssa kolmisen vuotta ja teki myös musiikillista yhteistyötä.

Suen haastattelussa Sipe kehui jo Apulannan jälleen listaykköseksi kivunnutta Saasta-singleä. Syksyllä 2002 julkaistiin kaksi uutta Apulanta-albumia, englanninkielinen kokoelma ja Hiekka.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen pop-musiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.