Chairlift

Something

(Sony Music)

8Vuoden 2011 loppupuolella kuulin täysin odottamatta biisin nimeltään Amanaemonesia. Biisi ja sen vangitseva video piinasivat minua koko loppuvuoden ja pitkälle vuoden 2012 puolelle. Keskinkertaisen Does You Inspire You -debyytin muutamia vuosia sitten julkaissut, triosta duoksi kutistunut Chairlift oli tehnyt vuoden tarttuvimman pop-kappaleen, joka kesti kuusi minuuttia ja jossa oli enemmän osia kuin King Crimsonin albumilla keskimäärin. Nyt käsissä on kovien odotusten kakkosalbumi.

Huiman sinkkubiisin asettamat odotukset jäävät väkisinkin toteutumatta, mutta Somethingillä on silti kiistämättömiä ansioita. Aloitusraita Sidewalk Safari on veistetty samasta puusta kuin loistava sinkku. Vokalisti Caroline Polachekin akrobaattinen äänenkäyttö muistuttaa ajasta, jolloin ihmiset vielä osasivat laulaa ilman efektilaitteita. Patrick Wimberlyllä on ilmiömäinen kyky kirjoittaa nerokkaan koukukkaita biisejä, jotka väistelevät popin määritelmää, mutta tarttuvat kuulijaansa silti tehokkaasti kuin takiainen.

Something väsähtää hyvän startin jälkeen levyn loppupuoliskolla tempojen laskiessa slovarilukemiin ja koukkujen tylstyessä perusindien tasolle. Silti jo pelkkä Amanaemonesia ja muutama muu ässäraita riittävät nostamaan levyn kirkkaasti debyytin yläpuolelle ja alkuvuoden kiinnostavimpien uutuuslevyjen joukkoon.

Tomi Tuominen 

Kommentointi on suljettu.