Mr Velcro Fastener: Otherside (i220)

Jari Mäkelä

Mr Velcro Fastenerin hienon Otherside-kakkosalbumin kymmenvuotisjuhlan ja duon uudelleen aktivoitumisen kunniaksi Replayssa julkaistaan tällä kertaa Mr Velcro Fastener -jäsenten Tatu Metsätähden ja Tatu Peltosen haastattelu!

Tutustuin turkulaislähtöisen Mr Velcro Fastenerin musiikkiin 90-luvun lopulla, aikana, jolloin minua kiinnostivat enää oikeastaan vain 60-luvun brittipsykedelia sekä 70-lukulainen Whitfield-funk ja Moroder-disco. Kuvittelin, ettei uutta kiinnostavaa musiikkia enää tehtäisi. Muistan lapsenomaisen innostukseni, kun avasin postimyynnistä (kyllä, vaikka asuimme samassa kaupungissa, minulla ei ollut kontaktia duoon, eikä kaupoista saanut vinyylilevyjä) tilaamani paketin, joka sisälsi Lucky Bastards Living Up North -tuplavinyylin (1999) ”irtileikattavine robottileluineen”. Tulevaisuus oli käsinkosketeltavissa.

Näin Mr Velcro Fastenerin ensi kertaa X-Rustin järjestämällä keikalla, ja olin todella vaikuttunut. Duon vastustamaton nakutus yhdisti Warp-levymerkin 90-lukulaisen IDM:n (intelligent dance music) Juan Atkinsin Cybotronin kaltaiseen electro-klassikkomeininkiin. Maassamme esimerkiksi Op:l Bastardsiin verrattuna vieläkin pienemmän piirin herkuksi jääneestä Mr Velcro Fastenerista tuli nopeasti kansainvälisissä electro-piireissä arvostettu nimi, joka keikkaili ympäri maailmaa.

Jotain Mr Velcro Fastenerin autenttisesta soundimaailmasta ja uskottavuudesta kertoo, että sitä käsittelevissä Youtube-kommenteissa saatetaan edelleen luulla, että bändi on kotoisin Detroitista. Nyt Mr Velcro Fasteneria pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä electro-artisteista. Nykyään Berliinissä majaileva Tatu Metsätähti on myös ollut synnyttämässä Imatran Voiman Randy Barracudan (Perttu Häkkinen) kanssa kokonaan uutta skweee-genreä.

Kansiaan myöten esikoisalbumista poikennut tummasävyinen ja meditatiivinen Otherside vaikutti hyvin katu-uskottavalta, ei-kaupalliselta ja jotenkin periksiantamattomalta ja ”julmalta” levyltä. Albumi ei ole tähän päivään mennessä tippaakaan vanhentunut, ja se kestää edelleen hyvin kuuntelua. On siis aika päästää Tatut Peltonen (TP) ja Metsätähti (TM) ääneen.

Miten alunperin kiinnostuit musiikista?

- Musiikki on näytellyt isoa roolia meidän perheessä ihan pienestä asti. Isäni soitti kitaraa bändissä nimeltä Kontra, joten Jerry Cottonilla lähdettiin liikenteeseen. Mikäli lastenlauluja ei lasketa, niin suosikkibiisini lapsuudesta on pakosti joku 80-luvun alun Kissin biisi. Eka ostamani levy on muistaakseni David Lee Rothin Eat ’Em and Smile. Yankee Rosen alku oli niin hieno. (TP)

- Musiikki on innostanut aivan piskuisesta. Kotona oli musiikki läsnä vanhempien ja sisarusten toimesta. Eka itse ostama vinyyli oli muistaakseni Public Enemyn Yo! Bum Rush The Show ja eka cd pari vuotta aikaisemmin (!) taisi olla Jean-Michel Jarren Magnetic Fields. Kasetit oli noita ennen vähän mitä sattuu. (TM)

Miten aloitit soittamisen ja musiikin tekemisen?

- Vanhemmat veivät minut pianokouluun joskus 5-vuotiaana, en tykännyt. Eka ”bändi” pistettiin pystyyn tokaluokalla kaverin kanssa vuonna 1985. Kaveri soitti isoveljensä rumpuja ja minä Casion synaa sekä Chiguita-sähkökitaraa – fiiliksen mukaan. Pihapiirin tytöt tykkäsivät ja lähettelivät fanikirjeitä. Suosiosta toipumiseen meni aika monta vuotta ja ensimmäiset todelliset projektit alkoivat vasta kun tutustuin Tatuun yläasteella 90-luvun alussa. (TP)

- Musiikkiluokilla piti laulaa ja soittaa, mutta sitä ei kai lasketa… Meillä oli ”punk”-yhtye yläasteella ja soitin siinä bassoa. Sitä ennen olin jo duunaillut juttuja Scream Trackerillä ja AdLib-softalla (karskit FM-synasoundit), sekä tehnyt luuppeja levysoittimella ja vanhalla kelanauhurilla, joka toimi myös jotenkin neliraiturina. Ehkä kesällä -91 sain lainaan ison Rolandin analogisynan, oikean neliraiturin ja jotain efektilaitteita. Niillä tein tuntikaupalla pulputusta, kun muut nuoret kävivät uimarannalla. (TM)

Kertoisitko varhaisista konemusavaikuttajistasi ja Mr Velcro Fastenerin musiikillisista vaikutteista?

- Herbie Hancockin Rock It -videota tuli kelailtua VHS-nauhoilta 80-luvulla, mutta ensimmäiset tiedostetut kohtaamiset konemusaan ajoittuvat 90-luvun alkuun. Niihin aikoihin kun tutustuttiin Tatun kanssa, Radio Mafiassa pyöri Tapani Ripatin Partyline-ohjelma, josta saatiin vähän kosketuspintaa. Alan levyt käytiin teininä ostamassa Tukholmasta. Altern-8 ja Orbital esimerkiksi ovat varmasti syyllisiä siihen, että aloimme tekemään konemusaa. Aika nopeasti musamaku siirtyi rauhallisempaan, ja albumit kuten Autechren Incunabula mullistivat maailman. Velcron musiikkin omalta osaltani on varmasti vaikuttanut paljon juuri Warpin AI-sarjan julkaisut, mutta myös Detroit electron pioneerit kuten Juan Atkins, Drexciya ja Aux88 ovat jättäneet jälkensä. (TP)

- Synamusan soundit olivat kiehtovampia kuin muussa musiikissa. Ensimmäisen ja toisen luokan luokkatoverit kuuntelivat suomirokkia ja heviä, eikä se koskaan koskettanut millään lailla. Räppi alkoi kiinnostaa 80-luvun lopulla, etenkin kun biiseissä oli niin hyvät biitit. Jotain MTV-teknoa ensimmäisiä kertoja kuullessani se vaikutti todella urpolta, mutta jotenkin siitäkin aloin kiinnostua. Jossain vaiheessa tuli törmättyä The Orbin tuotantoon ja Warp-lafkan julkaisuihin jne. Siitä se varmaan lähti. Turussa tapahtui silloin yhtä sun toista kiinnostavaa konemusaan liittyvää, vaikka alaikäiselle se ei aina ollut saavutettavissa niin helposti. Peltosen kanssa tunsimme ja teimme musaa jo muutama vuosi ennen Velcron syntyä, mutta jos Velcron alkua kelaa, silloin tulee mieleen DMX Krew:n eka 12″ vuodelta 1994 sekä Aux88:n varhaiset julkaisut. (TM)

Miten päädyitte tekemään juuri electroa?

- Jostakin syystä 4/4 -basari ei ikinä oikein iskenyt, tai ainakaan niin, että olisin halunnut tehdä jotain perus-technoa tai -housea, kuten monet muut silloin 90-luvun alussa. Tatun kanssa teimme aluksi pitkään Thales-nimellä ”elektronista kuuntelumusiikkia” ja saimme hyvää palautetta demoista sen ajan levy-yhtiöiltä, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. 90-luvun puolivälin aikoihin törmäsin puolivahingossa muutamaan electro-julkaisuun ja innostuin kyseistä tyylistä kuin hullu puurosta. Samoihin aikoihin Tatun kanssa olimme funtsineet, pitäisikö koittaa tehdä välillä jotain tanssittavampaa musiikkia ja ehkä saada jotain julkaistuksikin. Electro oli meille vastaus huutoon, eikä tarvinnut käyttää tasabasaria. (TP)

Mikä oli Miletos-studio, missä levynne äänitettiin?

- Miletos oli periaatteessa jo ajalta ennen kuin aloimme julkaista musiikkia. Tuo ”studio” oli lähinnä kasa vanhoja syntikoita, Atari-tietokone, neliraituri ja DAT-nauhuri jotka pystytimme milloin mihinkin, usein Peltosen kämpille tai mökille äänitys- ja jammailusessioita varten. Ensimmäinen pysyvämpi studio oli Läntisellä Pitkälläkadulla Sassen entisessä West20 -studiossa. Siellä sattui vesivahinkoja ja eräät räkäiset nistit rikkoivat kallisarvoisia keräilyinstrumentteja murtokeikallaan. Murtomiehet jäivät onneksi kiinni, että saatiin jatkaa musiikin tekemistä – tehtiin myös joitain klassikkokappaleita, kuten biisi Erlend Øyen soololevyllä sekä Otherside-albumikin. Alkoi tulla fiilis, että se paikka ei ollut turvallisin ja toimivin ratkaisu, joten vuoden 2002 lopulla liityin Jani Lehdon ja Pekka Tuppuraisen hankkeeseen väsätä mukava studio ja työtila Puolalanpuiston kupeeseen. Kun jätin Turun vuonna 2007 taakseni, peri Hulkkosen Jori akustoimani huoneen (kutsuin tuota studiokoppia Safari-studioksi ikkunoilla roikkuvien Tampellan Savanni-verhojen mukaan). (TM)

Julkaisitte vuonna 1998 kaksi EP:tä omalla Tie Entertainment -merkillä. Miten levytyssopimus saksalaisen i220:n kanssa syntyi?

- Nyt jo kuopattu saksalainen jakelija Neuton hoiti silloin kahden ekan EP:n jakelun ja tätä tietä levyt ajautui myös i220:n omistajan kuultavaksi. Muistan, että silloin saatiin fakseja muualtakin esim. DMX Krew:ltä Englannista ja Clonelta Hollannista, mutta Frankfurtiin päädyttiin. (TP)

Tutustuin Mr Velcro Fasteneriin X-Rustin kautta vuonna 1999. Opiskelukaverini Heidi Koponen (nyk. Uusimäki) ja Joona Puu(runen) kutsuivat bileisiin. Olitte tuohon aikaan mainstream-näkökulmasta aika undergroundissa, mutta keikkailitte ympäri maailmaa? Minkälainen electroskene tuolloin oli Suomessa ja ulkomailla?

- Se oli todella undergroundia underground-näkökulmastakin. Jos olisi tahtonut takoa rahaa ja keikkailla enemmän, olisi voinut tuutata jotain minimalistista teknoa. Tietysti monet yrittivätkin sitä ja kilpailu saralla oli varmaan aikamoista. Electro oli kuitenkin jonkinlaisessa nosteessa 90-luvun lopulla. Hyviä julkaisuja tuli runsaasti ja bileitä järjestettiin paljon. Velcro saatiin sattumienkin kautta jonkinlaiseen maineeseen, joka poiki sitten keikkareissuja. 2000-luvulle tultaessa, ehkä viimeistään Othersiden jälkeen, homma kääntyi hitaaseen alamäkeen niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin electroskenen näkökulmasta. Se suunta on jatkunut näihin päiviin asti. (TM)

- Ensimmäisen albumin myötä portit ulkomaille aukesivat, ja pääsimme nauttimaan reissaamisesta studiossa istumisen sijaan. Tottahan toki kun parikymppisinä lähdettiin ensimmäiselle kiertueelle ja esiinnyttiin samoissa bileissä isojen nimien kanssa, kaikki tuntui suurelta ja erilaiselta. Mutta bileet olivat loppujen lopuksi samanlaisia joka paikassa. Turussa ja Helsingissä electroskene oli noihin aikoihin hyvässä hapessa ja bileissä käyvä porukka asiansa tietävää. Jotain sen ajan tilanteesta varmasti kertoo sekin, että ensimmäinen Velcron keikka Turun ulkopuolella tapahtui Tavastialla.

- Villeimmät reissut tuli tehtyä ehdottomasti Imatran Voiman kanssa. Niillä reissuilla raiderilistat olivat kunnossa ja promoottorit hädissään. Eikä muistakaan sen ajan keikoista huono maku ole jäänyt. Hyvät fiilarit tulee vieläkin, kun muistelee miten yleisö huusi Who’s Gonna Bendin sanoja ympäriinsä. Miamissa teinit venasivat vinyylien ja tussien kanssa ovella, kun menimme klubille sisään, ja joku fanien fani oli tullut katsomaan keikkaa varta vasten Seattlesta saakka. (TP)

Lucky Bastards Living Up North -LP jatkoi etenkin Nuutti Koskisen suunnittelemien kansien puolesta Robots 4 Life -EP:n (1998) retrofuturistista ja humoristista ”robotti”-teemaa. Otherside taas vaikutti synkemmältä. Miten itse vertaisit albumia ensimmäiseen levyyn? Entä kolmanteen albumiin Telemacho (2006)?

- Lucky Bastards koottiin osin kahden ensimmäisen EP:n materiaalista, joten Otherside oli meille ensimmäinen albumi, mikä tehtiin alusta asti albumiksi. Othersiden ensimetreiltä asti oli meille selvää että oli aika tehdä hajurakoa robotteihin. Haluttiin ehkä myös tietoisesti astua hieman synkemmille vesille ja Nuutin kannet olivat tietysti piste I:n päälle. Telemacho oli taas projektina niin pitkä ja melkoisen raskas, että sitä on vaikea verrata mihinkään. (TP)

- Musa on synkempää Othersidellä, ja yritimme ihan tietoisesti karistella robottiteemaa pois. Lucky Bastardsin kansi toteutettiin meitä konsultoimatta, ja olimme jo siinä vaiheessa aika kypsiä siihen robottijuttuun, joka siis oli vain yhden 12″:n teema alunperin. Emme olleet varauksettomasti innoissamme koottavasta liimaa/leikkaa -robotista, vaikka se hemmetin hieno olikin. Olisimme halunneet myös Telemacholle Koskisen kannet, sillä hän teki aina hyvää jälkeä (ja toimi aikanaan myös VJ:nä monella keikalla). Koskinen ei aikatauluiltaan ehtinyt, mutta onneksi saatiin toinen turkulainen tekijä Teemu Suviala väsäämään niitä kansia. Musalinjaus Othersiden ja Telemachon välillä on aika samanlainen, Lucky Bastards poikkeaa noista molemmista mun mielestä. Telemachon kannet menivät hiukan enemmän Lucky Bastardsin suuntaan. (TM)

Othersiden ilmestymisestä on kulunut nyt (suurinpiirtein) kymmenen vuotta. Millaisella aikavälillä kappaleet syntyivät? Alunperin levy ilmestyi kahtena erillisenä 12” EP:nä, ja koko albumi vuoden 2002 puolella. Oliko tähän jokin erityinen dj-poliittinen tai muu syy? (Nyttemmin saatavilla olevalla digitaalisella uudelleenjulkaisulla on sitten kokonaista neljätoista biisiä. Toim. huom.)

- Meidän puolestamme Otherside olisi voinut ilmestyä huomattavista aikaisemminkin, mutta i220 halusi pimittää julkaisua. Tämä johtui siitä, että Lucky Bastards julkaistiin Amerikassa paljon myöhemmin kuin Euroopassa. Aluksi ideana oli se, että Otherside julkaistaan ensin Euroopassa kahtena erillisenä spesiaalimaksina ja myöhemmin sitten cd:nä samaan aikaan kun tuplavinyyli ja cd jenkeissä. Euroopan ja Amerikan levy-yhtiöillä menivät kuitenkin sukset jotenkin ristiin ja alkuperäisidea hieman katosi. (TP)

- Meillä oli jossain määrin täysin vapaat kädet, kun alettiin tekemään levyä Saksan labelille. Lucky Bastards -albumi oli tavallaan kasattu kolmesta 12″sta ja sitten muutamasta vartavasten albumille tehdystä kappaleesta. Othersidea alettiin tekemään periaatteessa puhtaalta pöydältä. Oli vain joku livebiisi, mistä aiottiin tehdä studioversio, jne. Levyä väännettiin varmaan vuoden päivät, joskaan ei yhteen putkeen. Päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että saavutetaan samantyyppinen tulos, jos julkaistaan kaksi erillistä maksia joista sitten muodostuu cd-albumin biisit. i220 tapasi aina sotkea kaikki asiat noin niinkuin ylipäänsä, ja ne päättivät julkaista nuo maksit myös tuplavinyylinä cd:n lisäksi. Lopputulos oli hiukan sekava, kun oli Otherside-nimisiä julkaisuja neljässä eri paketissa. Veikkaan, että se hiukan hämäsi – oliko bändi nyt julkaissut maksin vai albumin, ja lisäksi monilta taisi jäädä se Otherside Part 2 -maksi kokonaan huomaamatta, kun kannetkin olivat niin saman näköiset. (TM)

Kuuntelitko Othersiden syntyprosessin aikana muuta kuin konemusiikkia ja mitä?

- Kyllä varmasti, Fantomasia ainakin. (TP)

- Itselläni on yleisesti se ongelma, että kuuntelen liikaa konemusiikkia. Othersiden aikoina tuo ongelma oli varmaan pahimmillaan – konemusiikkia kuuntelin kuitenkin melko laaja-alaisesti, ja mieluiten instrumentaalimusiikkia, eli vokaalit ja laulujen tekstit eivät erityisemmin kiinnostaneet. Aloin tosin kuuntelemaan räppiä uudelleen joskus noihin aikoihin, EL-P:tä, Cannibal Oxia ja cLOUDDEADia; jotain sen tyyppistä, mutta silloinkin lähinnä taustojen enkä tekstien takia. (TM)

Jossain vaiheessa remiksasitte ”melkein kaikkia” suomalaisia artisteja. Mistä tämä lähti liikkeelle? Mikä tällaisen duunin anti oli Mr Velcro Fastenerin kannalta?

- Emme me nyt ihan niin paljoa olla remiksejä tehty ja monesta ollaan kieltäydyttykin. Lähtökohtaisesti ei oltu ikinä kovinkaan kapeakatseisia remiksaamisen suhteen. Nyt kun asiaa miettii, niin oltaisiin voitu ehkä hieman tiukempaakin linjaa pitää. Pääosin projektit ovat tulleet vastaan tuttujen ihmisten kautta, mutta saattaa siellä joku rahasta raiskauskin olla mukana. (TP)

- En tajua itsekään, miten siinä niin kävi. Miksi meiltä pyydettiin remixejä rokkibiiseistä? Remiksaaminen on yleensä todella nastaa puuhaa, joten mielellään niitä teki. Joskus saattoi miettiä, meneekö nyt viimeistään maine – konemusapuolellakin löytyy aikamoisia jazzpoliiseja. Reverend Bizarre/Velcro -splittiä ei voi laskea tuohon mukaan. Sitä suunniteltiin yhdessä monta vuotta, ja vasta kun Reverend Bizarre päätti hajota, niin molemmat tahot saivat aikaiseksi aktivoitua niin, että coverversiot tulivat valmiiksi ja splitti saatiin julkaistua (taisi olla yli vuosi Reverendin jäähyväiskeikasta). (TM)

Elektroniseen musiikkiin on mielletty tanssiminen niin vahvasti, että kun baarissa soitetaan kitararockia, niin ei tanssita, mutta aikoinaan Pan Sonicin keikalla Koneistossa oli hauska katsella dronen tahtiin pyörähteleviä neitosia. Itselleni Mr Velcro Fastenerin musa on aivotoimintaa stimuloivaa kuuntelumusaa siinä kuin krautrock tai shoegazing. Miten tärkeää biittien tanssittavuus on Mr Velcro Fastenerin musiikissa?

- New Yorkissa on joissakin klubeissa tanssikielto, ja esiintyminen pelkästään paikallaan tönöttävälle yleisölle on kieltämättä outo kokemus. Keikoilla koitamme pitää setin ja meiningin mahdollisimman tanssipainotteisena, mutta studiojutuissa keskitymme enemmän biisien rakenteeseen ja fiilikseen. (TP)

- Biisimme ovat useimmiten aika nopeita tempoltaan, eli DJ-soittoon sopivia. Olemme hakeneet tanssittavuutta jonkin verran, mutta jo silloin, kun aloitimme Velcroa vääntämään, pyrimme tarkoituksella tekemään ainakin jossain määrin melodista musiikkia, että se kestäisi kuuntelua muuallakin kuin klubeissa. Monet tuon ajan elektrojutut ja etenkin teknolevyt saattoivat olla hyvinkin simppeleitä. Me yritimme tehdä astetta monipuolisempaa soundia. (TM)

Mr Velcro Fastener on duo, mutta siinä on kaksi yksilöä. Mikä on oma osuutesi Otherside-albumilla? Ovatko jotkin tietyt kappaleet tai osuudet nimenomaan henkilökohtaisen panoksesi tulosta ja mitkä?

- En pysty muistamaan tarkkaan, sillä suurin osa levystä on melkoista symbioosia… ehkä Tatulle on jäänyt mieleen paremmin. I Hear You -kappaleesta muistan ainakin sellaisen session, että pohjasynalinja nauhoitettiin ilman midiä nelikätisesti niin, että toinen sääti pitch benderiä sekä bend rangea, ja toinen soitti melodiaa. Roolit duossa ovat varmasti vaihdelleet vuosien saatossa melkoisesti, paitsi vokaaleita en ole koskaan vetänyt. Nykyään, kun asumme eri maissa, työskentelytavat ovat jälleen hieman erilaiset. Molemmilla on omat vahvuusalueensa, mutta kaikkea saamme molemmat tehdä. (TP)

- Othersiden aikaan tehtiin biisit ns. kerralla purkkiin, koska ei ollut moniraitaäänitysnauhuria, eikä koneen vääntö eikä edes se softa kelvannut siihen. Biisit tehtiin melkein yksi kerrallaan valmiiksi asti, ja se vaikutti tietysti aika lailla koko hommaan. Ei se välttämättä ollut huono asia. Heti Othersiden jälkeen tämä kuitenkin muuttui. Meillä bändissä molemmat ovat tehneet kaikkea, ei ole siis mitään instrumenttia tai vastuualuetta jota vain toinen olisi hoidellut, paitsi ehkä vokaalit. Välillä on ehkä viihdytty studiolla aika paljon yksin yksityiskohtia hinkaten, mutta Othersidella on biisi, jonka muistaisin syntyneen selvästi muista poiketen. To The Next Phase -kappale on miltei kokonaan oma sävellykseni, vaikka taidettiin miksata sekin yhdessä sitten myöhemmin. Peltonen oli kai Tukholmassa katsomassa Pattonin jonkun projektin keikkaa, ja Toivosen Tuomaksen kanssa jossain kahvilassa ne väsäilivät sanat ja lähettivät tekstarilla. Ehkä muistan tämän täysin väärin, mutta ihan hyvä tarina se kuitenkin on.

- Duossa yhteistyö on välillä lähes saumatonta, tiedämme molemmat, mitä olemme tekemässä, eikä välttämättä tarvitse edes keskustella, kun homma etenee automaattisesti molempien haluamaan suuntaan. Välillä puimme asioita, väännämme kättä ja teemme kompromisseja, joihin molemmat voivat olla jotakuinkin tyytyväisiä. Velcrossa on lähes aina jätetty pois jutut, joita molemmat eivät pysty allekirjoittamaan. (TM)

Mitkä ovat omia suosikkikappaleitasi levyllä ja miksi? Mihin olet erityisen tyytyväinen?

- Bend tuntuu toimivan yhä tänäkin päivänä. Yksinkertainen junttimelodia ja Klaus Kustaan teksti tekevät tehtävänsä. Todisteena tästä on Reverend Bizarren versio, jossa biisin peruselementit on aivan upeasti muunnettu doomiksi. (TM)

- Avausraita I Hear You kuulostaa omaan korvaan edelleen freshiltä, siinä on jotakin mystistä. Reality Bytes on myös onnistunut veisu kaikessa yksinkertaisuudessaan. Othersiden kulmakivet ovat kuitenkin mielestäni Esc ja (An)other Side – ne ovat myös niitä biisejä, jotka ovat jäänet elämään livesetissä. (TP)

http://www.youtube.com/watch?v=NHGkzE0bNy8

Tekisitkö levylle jotain toisin, jos voisit?

- Tuohon aikaan meidän teknologiamme oli vielä sitä luokkaa, että biisit piti nauhoittaa kerralla purkkiin ja sitten seuraavan kimppuun. Tästä syystä miksaamiseen ei voitu käyttää loputtomasti aikaa, joten ehkä sillä rintamalla olisi vähän nysvättävää. (TP)

- Vokaalien äänittämisesta ja miksaamisesta oli tuolloin aika vähän kokemuksia. Myös laitteisto oli todella kuraa. Onneksi tässä skenessä vocoderit ja muu puheen hämmentäminen on kovassa huudossa, joten ei sillä niin väliä oikeastaan ole. Ronskibiitin Klaus Kustaahan vetää Bendin voksut, ja tänä päivänä laittaisin hänet tai jonkun muun vokaaleihin muihinkin biiseihin sen sijaan, että itse sanoisin pihaustakaan! Lucky Bastardsiin verrattuna oli kyllä äänitysteknisellä puolella kehitystä, ja Othersidesta tuli lopulta hiukan turhankin siloiteltu. Ajattelin näin ainakin silloin kun levy tuli ulos, nyt se ei häiritse enää niin paljon. (TM)

Miten jälkikäteen arvioisit Otherside-albumia ja vuosituhannen paria ensimmäistä vuotta Mr Velcro Fastenerissa?

- Otherside on melko kylmä ja suoraviivainen levy, turhat kurvit on jätetty pois. 2000-luvun alku oli myös Velcrolle melkoisen suoraviivaista aikaa. Othersiden jälkeen Electric Appliances -sinkusta tuli Englannissa meidän suurin menestyksemme, ja sen myötä olisi varmasti ollut mahdollisuus suurempaankin suosioon. Kunnon electro teki kuitenkin samaan aikaan kuolemaa kaiken maailman electroclashin, electrohousen ja breaksin lyödessä läpi valtavirtaan. Toisin sanoen jos olisimme halunneet jatkaa käyrää ylöspäin, meidän olisi pitänyt alkaa tekemään jotain mitä olemme aina vihanneet. (TP)

- Omasta mielestäni Lucky Bastards Living Up North on parempi albumi, vaikka se on kasattu sinkuista ja sekalaisesta materiaalista ja Otherside varta vasten albumiksi tuotettu. Jos Lucky Bastardsia joskus sattuu itse kuuntelemaan, niin punastuu herkemmin sen viattomuudesta, mutta kenties juuri sen takia se itselleni ainakin toimii. Näiden albumien välinen aika (1999-2002) oli hienoa aikaa Velcron ja oman urani kantilta, sinä aikana mentiin Parkinkadulta Euroopan kautta jenkkeihin. (TM)

Kertoisitko jotain nykyisistä musiikillisista aktiviteeteistasi?

- Olen perustanut Imatran Voima -duosta tutun Randy Barracudan kanssa Harmönia-levymerkin, mikä on keskittynyt nk. skweee-musiikin julkaisemiseen. Pääasiassa sen kautta on tullut rundattua aika tavalla pari viime vuotta, porukalla sekä Mesak-sooloprojektin kanssa. (TM)

- Työ ja perhe vievät nykyään pääosan ajasta, mutta kyllä aikaa riittää onneksi Cubasenkin kanssa väsäämiseen. Muutama rauhallisempi vuosi musiikin suhteen on takana, joten nyt löytyy taas motivaatiota ja ideoita. MRVF on tällä hetkellä musiikillinen pääjuttuni ja omat ikuisuusprojektit saavat odottaa. Niin ja onhan sitten vielä raittiusseura Acid Symphony Orchestra. (TP)

Vuonna 2012 on siis luvassa uusia Mr Velcro Fastener -julkaisuja?

- Punainen lanka on jälleen löydetty ja sen myötä myös tahto julkaista uutta materiaalia. Yhteydenottoja on tullut myös mukavasti, joten eiköhän vuoden 2012 aikana jotakin saada ulos. (TP)

- Tänä vuonna (2011) remiksattiin Aux88:a ja tehtiin jokunen kokoelmabiisi. Olemme parin vuoden hiatuksen jälkeen täydessä vauhdissa. Vuoden 2012 aikana on uutta Mr Velcro Fasteneria luvassa! (TM)

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen pop-musiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.