Myönnän, en tiedä Mastodonista juuri mitään. Tiedän sen, että jenkkiyhtye soittaa jonkin sorttista metallin sekametelisoppaa.
Kotimainen Ghost Brigade on juuri aloittanut saapuessani loppuunmyytyyn Circukseen. Mastodon-paitaisia valuu sisään ja tunnelma on odottava. Se ei näytä lämmittely-yhtyettä haittaavan. Orkesteri ottaa ilon irti saamastaan tilaisuudesta ja hoitaa settinsä energisesti. Jotenkin vain keskitempoinen, raskas tunnelmointi alkaa hieman puuduttaa loppua kohden. Keikalla nousuhumalainen kaipaa niitä kuuluisia menopiisejä. Yhtye kuitenkin lopettaa tyylikkäästi. Jäsen kerrallaan soittajat poistuvat lavalta antaen kappaleen jatkua.
Ghost Brigade.
Mastodon räjäyttää settinsä käyntiin, ja täysi Circus virtsaa hunajaa. Nyrkit halkovat ilmaa bändin tykittäessä armottomasti kappaleen toisensa perään. Ei hengähdystaukoja tai välispiikkejä. Kitarasoundi menee alussa vähän puuroksi, mutta paranee keikan edetessä. Myös taustalauluilla menee tovi loksahtaa paikalleen. Soittajilla on selkeästi kädet täynnä, alati vaihtuvat tahtilajit ja hektinen tempo ainakin pudottavat allekirjoittaneen nopeasti kärryiltä. Tämä on vain liian iso pala purtavaksi näin ensikertalaiselle.
Yleisö kyllä saa puolitoistatuntisen keikan aikana rahoilleen vastinetta. Massa elää vahvasti mukana. Yhteislaulut raikuvat loppupuolella perällä asti, jotkut liikuttuvat kyyneliin. Tai kuten eräs päihtynyt tunnettu muusikko keikan kiteyttää: “Pakko lähtee ennen kuin tulee pakokauhu”.
*
Teksti: Mika Pippuri
Kuvat: Taru Tuulia Tittonen
