CIRCLE: Taantumus (Bad Vugum/Ektro/Svart)

Jari Mäkelä

Kesällä 2001 ilmestynyt suomalaisen ”hypnorockin” klassikko Taantumus on hiljattain uudelleenjulkaistu vinyyliin erikoistuneen Svart-yhtiön toimesta. Aki Peltosen äänittämä sekä Taidemietaan ja A. Hevipötkön vuosien 1999 ja 2000 aikana tuottama levy esittelee Jussi Lehtisalon johtaman Circle-yhtyeen uransa käännekohdassa.

Circlen vanha 90-luvun post- ja krautrock-kokoonpano soittaa vielä Taantumus-albumilla, mutta bändin nolkytluvun NWOFHM-kokoonpanon rumpali, Aavikko-yhtyeessä tunnetuksi tullut Tomi Leppänen vierailee perkussionistina, ja Lehtisalon tuleva aisapari Mika Rättö on mukana kolmella raidalla. Uusintajulkaisulla Rätön rooli vielä korostuu bonusraitojen ansiosta. Yhtyeeseen vastikään liittynyttä Chainsmoker- ja tulevaa Plain Ride -kitaristia Janne Westerlundia ei vielä albumilla kuulla. Ohessa jatsahtava nimikappale.

Taantumus päätti yhtyeen Bad Vugum -kauden. Legendaarinen vaihtoehtorockiin keskittynyt yhtiö oli julkaissut Circlen kaksi ensimmäistä albumia Meronia (1994) ja Zopalki (1996), mutta bändi itse oli halunnut suoltaa levyjä ulos kiivaammalla tahdilla kuin harkitusti parin vuoden välein. Ratkaisuksi oli löytynyt piskuinen Metamorphos-merkki. Bad Vugumin jälkeen Circlen ja monen sivuprojektin julkaisuista on vastannut lähinnä Lehtisalon Ektro-yhtiö.

Ruotsalaisen Dagens Nyheterin toimittaja julisti Circlen maailman parhaaksi bändiksi bändin viimevuotisen Roskilden keikan jälkeen. Tähän onkin nykyään helppo yhtyä, mutta oma suhteeni bändin kanssa on ollut pitkä ja kivikkoinen taival. Kaikki alkoi joskus 90-luvun alussa Turun TVO:lla. Porilaisten hippien soittama sietämätön surina, paikallaan jumittava virittely ja yhdeltä ja samalta kuulostaneen biisin soittaminen koko keikan ajan eivät saavuttaneet vastakaikua. Haltioituneet tuttavani eivät onnistuneet kääntäneet päätäni, ja tavallaan oikeaan osunut ensivaikutelma piti pintansa vuosikaudet.

Edesmenneen trubaduuri Janos Valmusen ja metallijumala Rob Halfordin aviottomalta jälkikasvulta kuulostanut Kuusumun Profeetta -yhtyeen laulusolisti Mika Rättö teki minuun positiivisen vaikutuksen ensimmäisenä. Kukin kaappiaan selässään kantaa -levyn (2001) folk-keijuilussa oli jotain hyvin viehättävää. Myöhemmin bändin suomenkielinen powermetalli hersytti hymyn huulille ja Teräsbetonikin oli varmasti kuulolla.

Suhteemme varsinaiseksi käännekohdaksi muodostui Rättö ja Lehtisalo -duon loistava Valonnopeus-EP (2005), minkä jälkeen aloin vähitellen suhtautua kaikkeen miesten tekemään musiikkiin ja myös Circle-yhtyeeseen positiivisella ennakkoasenteella. Aiemmin inhoamani progeilu ja kosminen metelöinti rupesivatkin kiehtomaan. Sittemmin homma on kruunautunut siten, että olen saanut jopa kunnian toimia dj:nä kahdella bändin keikalla, epäkiitollisena tehtävänäni tahdittaa mahtavasta keikasta lumoutuneen yleisön poistumista.

Jukka Taskisen Sue-lehteen 8/01 tekemässä haastattelussa yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Jussi Lehtisalo liioitteli lievästi kertoessaan, että Taantumus ei edustanut täsmälleen hänen mielimusiikkiaan, ja että hänet voitaisiin helposti siirtää farmijoukkueeseen yhtyeen muiden vanhojen jäsenten lailla. Lehtisaloa ei toivottavasti päästetä ikinä vilttiketjuun, mutta siinä hän oli oikeassa, että Taantumus ei ole kovin monotoninen tai yhdessä ainoassa teemassa pitäytyvä kokonaisuus. Pikemminkin levy on rytmikäs, soundiensa korkeatasoisuuden vuoksi kuuntelijaystävällisyydessään tulevia Rättö ja Lehtisalo -julkaisujakin ennakoiva, instrumentaalipainotteinen teos.

Pike Kontkasen viulun ja Mika Rintalan efektien höystämä Kekkone tapailee Iron Butterflyn spacerock-klassikko In-A-Gadda-Da-Vidan riffiä. Rätön kalevalaista mystiikkaa tihkuva tenori nostaa Valtaisa hahmo ja Siivet-kappaleet albumin raskaimpaan kastiin ja lähimmäksi yhtyeen nykyistä tyyliä.

Lehtisalon keksityllä/muinaisella/tunnistamattomalla kielellä (vrt. Magma) laulettu Ranta jyskää vastustamattomasti. Edesmennyt Motelli Skronkle-jäsen ja Kaurismäki-leffojen tähti Markku Peltola on mukana hypnoottisesti krautrokkaavalla Morn-raidalla.

Svartin tuplavinyylin päättävä bonusbiisi on ylijäämätavaraa seuraavana vuonna julkaistulta Raunio-livealbumilta. Potto on nauhoitettu syksyllä 2001 Säätämössä, nykyisen Turun Klubin Live-tilassa. Bändin miksaajana toimineen T-mu Korpipään äänitys kuulostaa mainiolta. Kappaleen aika erilainen studioversio on julkaistu Faust-kosketinsoittaja Hans-Joachim Irmlerin tuottamalla albumilla Alotus (2002).

Porilainenkin tietää, että Taantumus sijaitsee Raumalla. Lehtisalo kertoo: ”Taantumus on viehättävä sanana ja ajatuksena. Taantumus kuulostaa Suomen kielessä jotenkin negatiiviselta. Siinä on sellainen sävy, että joka taantuu, menee jotenkin väärään suuntaan. Joskus kuitenkin ihminen saattaa jättää elämässään vaikkapa uraputken taakseen, kun se ei välttämättä anna enää elämässä sitä mitä siltä ehkä joskus odotti. Silloin se saattaa merkitä jollekin taaksepäin menoa, kun toiselle se voi tarkoittaa uuden elämän alkua”.

Circlen vuosina 2010 ja 2011 soittamat keikat ovat perustuneet Rautatien materiaaliin. NWOFHM-show on hiottu täydelliseksi. Minulla on sellainen kutina, että bändiltä on seuraavaksi odotettavissa jotain odottamatonta. Ja jos nyt vaikka reaalimaailmassakin sattuisi finanssikupla puhkeamaan, niin kannattaa muistaa, että Taantumus on mahdollisuus.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen pop-musiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.