Soul Captain Band: Jokaiselle tulta (Wolfram)

Jari Mäkelä

Suomi-reggaeta ei ollut olemassa ennen Soul Captain Bandia. Yksittäiset bändit ja henkilöt Turussa, Pietarsaaressa ja Lahdessa olivat puuhanneet englanninkielisen reggaen parissa jo vuosikymmeniä 70-luvun lopusta alkaen. Näiden todellisten roots-tyyppien kipinä oli jo ehtinyt hiipua, kun Tapiolan musiikkilukion ensimmäiselle luokalle kokoontui 90-luvun lopussa joukko hipintaimia, jotka muutamassa vuodessa loivat ympärilleen kokonaisen skenen.

Biisintekijä-laulaja Jukka ”Jukka Poika” Rousu, kitaristi Seppo ”Paarma” Salmi, kosketinsoittaja Tommi ”Bommitommi” Tikkanen, basisti Kari Hulkkonen ja hänen kitaristiveljensä Jori perustivat joulukuussa 1996 folkia ja hipahtavaa musiikkia soittaneen Lumps of Royal Honeyn, josta tuli Tapiolan Aulabaarin housebändi kevätlukukaudella 1997.

Lukion toisella luokalla bändin tyyli vaihdettiin reggaeksi ja nimi ensin Suru Band Wagoniksi, sitten Soul Captain Bandiksi. Sonja Korkman liittyi perkussionistiksi ja taustalaulajaksi talvella 1998. Yhtye keikkaili koko ajan enemmän ja enemmän. Vuonna 1999 Soul Captain Bandin rumpaliksi liittyi Jaakko Lukkarinen. Antti ”Nopsajalka” Hakala alkoi fiitata räppääjänä Aleksi ”Ässämix” Haapaniemen kanssa perustamansa hip hop -kokoonpano Salamaryhmän kautta, mihin ensin Seppo Paarma ja sitten Jukka Poika olivat lähteneet mukaan.

Suomenkielisellä reggaella oli samankaltaisia synnytystuskia kuin samaan aikaan mainstreamiin nousseella suomenkielisellä hip hopilla. Suomi-reggaen pioneerien Anita Hirvosen, Riki Sorsan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen varhaiset teokset eivät inspiroineet tallaamaan samaa polkua, ja genren sisäpiirin oli vaikea suhtautua vakavasti suomenkielisiin kokeiluihin. Hip hopin noste antoi kuitenkin uskoa tekemisiin. Jukka Pojan suussa myös suomenkielinen reggae kuulosti uskottavalta.

Kun Soul Captain Bandin perinteisempi bändimeininki, roots-julistus ja seuraajien fanaattisuus alkoivat tuntua ahdistavilta ja rajoittavilta, bändin oheen muodostui keveämmäksi ja modernimmaksi varaventtiiliksi Salamaryhmän pohjalta ponnistanut Nopsajalan, Jukka Pojan ja myöhemmin myös Bommitommin dancehall-/ hip hop -ryhmä Kapteeni Ä-ni. Kapteeni Ä-nikin ehti julkaista oman kotona ja treenikämpillä äänitetyn cdr-ep:nsä vuonna 2000.

Parikymppisten sielunkapteenien hurmokselliset livekeikat vuosituhannen vaihteessa ovat epäilemättä hyvästä syystä saaneet legendaarisen hohteen. Jo Soul Captain Bandin omakustanne-ep:n (1999) ja Kapteeni Ä-nen kappaleet soivat jatkuvasti Radio Mafiassa. Soul Captain Bandin maine kasvoi eksponentiaalisesti, ja yhtyettä pyydettiin mukaan Amnestyn kokoelmalevylle. Hiski Salomaan Vapauden kaiho äänitettiin vuoden 2000 lopulla ensimmäistä kertaa oikeassa ammattistudiossa, Suomenlinnan Seawolfissa.

Seawolfin omistaja Hannu Leidén tarjosi Soul Captain Bandille mahdollisuutta kokonaisen albumin äänittämiseen ja julkaisemiseen Wolfgang-yhtiönsä uudella pop- ja reggae-alamerkillä Wolfram. Levyn päävastuulliseksi tuottajaksi valikoitui lopulta Bommitommi, jonka omat äänitykset Runeberginkadun Ylivoima-pajalla olivat vasta alkutaipaleella. Suurin osa soitosta tallennettiin Seawolfissa, ja varmaan siitä syystä levy kuulostaa hieman jäykältä.

Jokaiselle tulta on sisäsiisti ja radioystävällinen albumi. Bändi soittaa virkamiesmäisesti ja maltillisesti vailla livesoiton vimmaa. Kari Hulkkosen bassot eivät tosissaan iske luihin ja ytimiin. Eero Savelan ja Erno Haukkalan Baabelin Torvet soivat kauniisti ja kohteliaasti. Keskivertokuulijalle levy toimii ystävällisenä johdantona reggaen maailmaan. Kun albumin nauttii kuulokkeilla, säröttömän pinnan alta paljastuu kaikenlaista vänkää yksityiskohtaa, dub-kaikua ja napsua. Enteellisellä Taistelun arvoinen -biisillä vierailee skrätsäävä Ässämix.

Vuosien varrella Jukka Pojan laulutyylistä on muodostunut suomalaisen reggaen standardi ja tärkein mittapuu, mihin muiden reggae-vokalistien ulosantia vertaillaan. Miehen sanoma on Sadrak, Mesak ja Abednego -tekstiä lukuunottamatta oikeudenmukaisuuden puolesta, yleishumaanilla tasolla. Vaikka mies saarnaa ja julistaa, se ei kuulosta vaivaannuttavalta.

Tekstit toimivat yllättävän hyvin siihen nähden, että miehen usko bändissä jatkamiseen oli lopahtamassa ja osa livekeikoilla esitetyistä teksteistä tuntui liian luonnosmaisilta tai raakilemaisilta levytettäviksi. Hypnoosiin-singlelohkaisun säkeistöt syntyivät Suomenlinnan lautalla vain tuntia ennen laulun äänittämistä.

Jokaiselle tulta viehätti suomenkielisen tiedostavamman musiikin ystäviä yli sukupolvirajojen. Siitä pitivät Love Recordsin julkaisuja yli kaiken arvostavat vasemmistolaiset fossiilit, keski-ikäiset ja -luokkaiset Ultra Brata kuuntelevat cityvihreät ja yhtyeen ikätoverit, parikymppiset taidekoululaiset. Viimeksi mainituille Soul Captain Band merkitsi suomi-reggaen ja oman sukupolviliikkeen lähtölaukausta. Jukka Poika kieltäytyi kuitenkin ottamasta soihtua kannettavakseen.

Avaimen (Asa) juuri ilmestyneen esikoisalbumin tavoin Jokaiselle tulta -levyn kannet tihkuivat vasemmistolaisuutta, mutta Jukka Poika halusi hakeutua hengellisempään suuntaan. Paarmakin oli kesällä matkustanut vuodeksi Nigeriaan vapaaehtoistyöhön. Kovasta kysynnästä huolimatta Soul Captain Band lopetti keikkailun ennen albumin ilmestymistä lokakuussa 2001.

SCB:n perintö oli aikamoinen. Yhtyeen jäsenet jatkoivat yhdessä ja tahoillaan: Kapteen Ä-ni, Kompostikopla, Jukka Poika Jenkkarekan tai Tiskipekan kanssa ja soolona, Ylivoima, Nopsajalka, Paarma, Sound Explosion Band, Paukkumaissi ja Soul Captain Band (Tanssijan valinta, 2004) ilman Jukka Poikaa.

Kun Jokaiselle tulta vuonna 2009 ensimmäisenä suomalaisena reggaelevynä saavutti kultalevylukemat, Soul Captain Band kokoontui albumikokoonpanolla ekstaattisen juhlakiertueen ajaksi. Suomalaisen reggaen hyväksi tehdyn pitkäjänteisen työn hedelmät olivat kypsiä poimittaviksi. Ja kun latvasta laho järjestelmämme taas natisee liitoksistaan, ovat Jukka Pojan tekstit hyvin ajankohtaisia.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen pop-musiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.