Jontti

9Bragun pussikaljoittelija Jontti latoo salaliittoteorioitaan omaperäisellä flowllaan. Musiikkityylin vihaajille miehen ulosanti on oivaa bensiiniä niihin väitteisiin, ettei räpissä tarvitse osata mitään.

Tärkeintä on kuitenkin se mitä sanotaan ja ennen kaikkea miten sanotaan. Jontti seisoo sanottavansa takana hajareisin ja nyrkit pystyssä valmiina puolustamaan omaa näkökulmaansa – siitäkin huolimatta, että Sota on sairautta kertoo dubisti levyn sisällön: väkivalta ei kannata, mutta kun sen tekee valtio, siitä tulee jostain syystä kunniallista. ”Vaik lippu merkkaa mulle about tuulen suuntaa / kunnioitan veteraanien suurta uhrausta” summaa hienosti yhteen kokonaisen sukupolven tunteet historiaamme kohtaan.
Yhden miehen kultilla Jontin näkökulmat, rahavalta ja illuminati ovat yhä vahvasti esillä.

Alussa Hovinarri on summonoitu, ja suomen kieli taipuu saman tien sijoiltaan jo otsikossa. Rappioräp ja kallio-ihannointi on onneksi jäänyt taakse. Ääni on vähän liikaa lukeneen aikuisen, joka ei kuitenkaan ole unohtanut juuriaan: Vapaus ja totuus on meille thrashin parissa nuoruutensa viettäneille paluu Judgement Night -leffan soundtrackin pariin.

Profeetta on levyn ylivoimainen kohokohta ja tuo toteutukseltaan mieleen Sage Francisin The Best of Timesin. Jodarok osoittaa jälleen olevansa Jontin kanssa Suomen kärkinimi rapin saralla.

Raplevyissä on aina liikaa sisältöä. Mikäli Yhden miehen kultin neljästätoista kappaleesta olisi leikattu pari pois, olisi kyseessä potentiaalinen klassikko. Nytkin kyseessä on tämän vuoden toistaiseksi paras kotimainen rapjulkaisu. Erityismaininta on annettava etenkin Hullukoiran tuottamille kappaleille, jotka ovat soundeiltaan nautittavan pehmeitä.

Jarkko Fräntilä