Puntala-Rock

29.-30.07.2011, Lempäälä

Jälleen oli se aika vuodesta, kun punkseurapiirit kokoontuivat viikonlopun viettoon Puntalan leirintäalueelle.

Jo vuodesta 1982 järjestetty Puntala-Rock on kodikas tapahtuma, kuin isot takapihabileet. Ilmapiiri on leppoisa eikä turhasta nipoteta, vaikka kaikki ei toki ole punkfestareillakaan sallittua.

Perjantai-illan lämmittelijä Katekismus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Better Not Born puolestaan toi paikalle ärhäkän sadekuuron ja soitti vain muutamille urhoollisille. En kuulunut heihin.

Aivolävistyksen asenne-hc herätti kunnioitusta. Laulajan vihainen esiintyminen lisäsi kantaaottavien tekstien uskottavuutta. English Civil War -intro oli kiva sen yhden biisin alussa.

Veteraanibändi Kadotetut virkisti tapahtumaa uuden aallon rokillaan. Bändi soitti ensin täydellä miehityksellä muun muassa Anna sydämesi -hittinsä, jatkoi sitten triona ja palasi lopulta takaisin normikokoonpanoon. Näytti kuin takkiin pukeutunutta laulajaa Ahti Pelttaria olisi palellut, vaikka Puntalan illassa riitti lämpöä.

Sokean pisteen äänekäs ja rytmeillä pelaileva musiikki ei täysin vakuuttanut. Espanjalainen Drömdead puolestaan veti villisti. Olin ihan pihalla, kun bändi soitti coverina Lamaa ja Kaaosta. Viimeisen kolonnan dis-beat toimii pieninä annoksina loistavasti. Kuitenkin jo puoli tuntia lähentelee yliannostusta – tiukkaa soittoa ja huutoa. Terveet Kädet, Discharge ja Viimeinen kolonna yhteiskeikalle; alan harrastajien haaveuni?

Joka pojan ja tytön suosikkibändi Ruidosa Inmundicia Itävallasta soitti kiukkuista ja nopeaa naisvokaaleilla etenevää crustia. Liian paljon ja liian nopeasti näin vanhan ihmisen korville. Hero Dishonest puolestaan keräsi mökkilavan edustan turvoksiin yleisöä.

Perjantain lopetti ruotsalainen Burning Kitchen ja ihan hienosti lopettikin. Kahdesta tytöstä ja kolmesta pojasta koostunut remmi soitti punkkia rokkivaihteella. Hyväntuulisuus säteili lavalta ja osuvampaa illan päättäjää ei olisi voinut toivoa. Vaan eivät nämä pärjää Asta Kaskille, joka soittikin Puntalassa takavuosina.

Lauantaina paikalle saavuttiin sen verran myöhään, että Sekaannus oli jo lopettelemassa. Vain kaksi vanhaa biisiä, Rukous ja Häkkinen, oli enää jäljellä. Hyvinhän ne kulkivat konkareilta.

Itävaltalainen Dementia Kolektiva oli yksi Puntalan suurimpia positiivisia yllättäjiä. Ärhäkkä latinopunk latinotytön laulamana sulatti sydämiä. Subvulturen anarkohenkinen punk kuului myös sarjaan "uudet tuttavuudet". Hieman epävireisen laulajatytön johdolla bändi soitti brittein The Mob/Zounds -tyylistä poprockpunkkia. Coverina kuultiin Zoundsin lisäksi Rudimentary Peniä, mikä on aina hieno piirre bändille! Subvulture soitti myös The Avengersia, mutta kyllä niissä omissakin biiseissä on potentiaalia.

Maakuntaradio on ollut tähän asti tuttu vain nimenä. Puntalan-keikan perusteella aion hankkia heidän levyjään. Maakuntaradion musiikki toi mieleen muinaisen Asfalttidisco-kokoelman bändit. Uusi aalto tulee taas! Jos bändissä on Descendents-paitaan pukeutunut sälli, niin umpisurkeasta tapauksesta ei voi olla kyse.

Englannin Left For Dead soitti vanhan koulukunnan punkkia ihan hyvällä otteella. Omilla ideoilla ei kylläkään juhlittu, vaan pysyttiin tiukasti brittipunk formussa. Bändillä oli omat kannattajat mukana luomassa tunnelmaa, mutta en silti rynnännyt keikan jälkeen levyjä ostamaan.

Rikoslaki oli viihdyttävä. Vaikka punk onkin vakava juttu, niin Rikoslain kaltaiset vähemmän vakavat bändit kuuluvat myös Puntalaan. Ypö-5:n Energia on A ja O kulki ketterästi omien biisien lomassa, ja keikan päätteeksi kitaristi löi soittimensa polttopuiksi. Rikoslain keikalla nähtiin myös Puntalan pakollinen sukupuolielimen lavalta esittely.

Hollantilainen Brat Pack ei antanut oikein mitään. Sen keikka oli suhteellisen persoonaton esitys, jonka aikana ajatukset harhailivat toisaalla. Ehkä tässä vaiheessa festaria alkoi jo hc-ähky vaivata.

Death By Snoo Snoo soitti hassua musiikkia, joka maistui porukalle. Mutta mistä nämä kaikki bändit oikein sikiävät, ihmettelee kyydistä tippunut vanha pieru. Sotatilan suomalais-itävaltalaista yhteistyötä oleva vanhakantainen rymistely vei hurmokseen, mutta nippa nappa puoli tuntia sitäkin jaksaa kerralla sulattaa. Jukkeli sai Riistettyjen Lassen aisaparikseen yhden biisin ajaksi.

Mökkilavalla ryvettiin nostalgiassa, kun Järjestyshäiriö revitteli 82-tunnelmissa kahden alkuperäisjampan kanssa. Ja taas Lasse kipusi lavalle laulamaan. Biisi oli Punainen vaara, jonka Riistetyt teki hieman myöhemmin tunnetummaksi. Paljon surkeampiakin vanhojen bändien lämmittelyjä on tullut vastaan, kuten Tampere SS muutama vuosi sitten Puntalassa.

Odotin 1981:n keikkaa, eikä bändiin tarvinnut pettyä. Vanhaa anarkoa vähäeleisen tyylikkäästi soittava yhtye saa aikaan mielihalun kaivaa Omega Tribe- ja Alternative -levyt hyllystä. Tällaisia bändejä ei ole liikaa Suomessa. Petturin palkkaa tuli seurattua sivusilmällä hetken verran matkalla evästauolle. Bändi soittaa kiivasta, muttei ihan makunystyröitäni hellivää harcorea kahden laulusolistin kanssa.

Maailma voi muuttua, mutta Valse Triste ei. Sitä samaa kohkausta kuultiin jälleen, ja biisien välissä kettuiltiin ties kenelle. Laulaja ja Puntala-promoottori Mikko sanoi soittajakollegoilleen, että "virittäkää soittimet kotona". Itsemurha lihapullilla on maaninen biisi. Valse Tristen näkyvimmät hahmot ovat aina olleet laulajat Mikko ja Wasky. Muu bändi jää auttamatta taustalle, mikä tuskin monia häiritsee, sillä show oli oikein viihdyttävä.

Espanjalaisen Belgradon post-punk ei päässyt ihan oikeuksiinsa. Kaaoottisuus ja liian päällekäyvä laulu veivät siitä parhaan terän. Osoitan syyttävän sormeni miksaajan suuntaan. Laulajatyttö revityissä sukkahousuissaan muistutti Siouxsie Siouxia, ja olihan musiikissakin kaikuja Siouxsie And The Bansheesista. Biisit kuitenkin olivat yhtä pötköä ja bändistä jäi sekava vaikutelma. Puolalaisen Siekieran Nowa Aleksandria -biisi oli mielenkiintoinen cover-valinta.

Luulenko vain, vai esiintyykö Kohu-63 Puntalassa joka vuosi? Taidan luulla. Kohut keräsivät taas mäen täyteen kuulijoita, ja uutta ja vanhaa kohurallia annosteltiin sopivasti. Lättä kyykki lavan edessä ja karjui otsasuonet pullistellen. Viimeinen valssi oli omistettu Lätän juuri kuolleelle ystävälle. Joskus tuntuu, että Kohu-63:sta on parasta ennen -päivä umpeutunut, ja joskus taas ei. Poliisit on verisii persereikii päätti keikan, ja lavalle roudattiin nuoremman polven häiskiä biisiä esittämään.

Päälavan taakse oli viritetty taustalakana, jossa luki "Antisect". Tiedossa oli brittianarkoa ja hevimpääkin tavaraa. 24 vuotta sitten viimeksi yhdessä soittanut Antisect oli yllättävän skarppi heti alkutahdeista lähtien. Kahden laulajan voimin pommitettiin ilmoille bändin ainoalta LP:ltä tuttuja biisejä, ja väliin heitettiin metallisempaa kamaa, joka sai puritaanisimmat fanit voimaan pahoin. Ehkä tulevaisuus tuo tullessaan uusia levyjä, joista toivottavasti ei ole metallivaikutteita – Antisect on omimmillaan juuri vihaisen anarkopunkin parissa.

Puntala 2011 veteli viimeisiään, mutta vielä oli kaksi aktia tulossa. Neuroottiset pelimannit on varmasti yksi maamme parhaiten soittavia punkbändejä ja sen biisit on tehty huolella. Nyt ei ohjelmistossa ollut Tuomari Nurmion Valo yössä -klassikkoa, mutta omaa matskua tuutattiin tulemaan senkin edestä. Lisää hypetystä Neuroottisille, kiitos.

Karnevaalit päätti englantilainen Angelic Upstarts. Ja kuinka! Laulaja-Mensi ja muu henkilökunta iski tiskiin punkrockia äärettömällä energialla. Mensin esiintymistä oli ilo seurata. Muu bändi komppasi mainiosti laulusolistia, ja rehti aitous puski pintaan koko keikan ajan. I’m An Upstart sai punttiin vibaa. Cover-valinnat (Sham 69:in If The Kids Are United ja The Clashin White Riot) eivät olleet maailman omaperäisimpiä, mutta toimivat kuin tauti. Hieno päätös tämän vuoden punkkatselmukselle.

Ensi vuonna on edessä Puntalan 30-vuotisjuhlat. Toivottavasti luvassa on jotain spesiaalia.

Teksti: Jouko Lehtinen

Kommentointi on suljettu.