7The Chantin ensilevy Ghostlines taiteili metallin ja tunnelmarockin rajamaastossa, mutta kakkosalbumin kohdalla bändi on tehnyt selkeän valinnan ja siirtynyt patikoimaan kohti jälkimmäistä. Metallielementit ovat albumilla hyvin vähäisiä. On makuasia, onko niitä mukana oikeastaan ollenkaan.
Tehty valinta selkeyttää yhtyeen ilmaisua. Tätä tukee myös hyvin toteutettu äänimaailma ja tuotanto, joka tekee levyn soundista varsin kuulaan ja luonnollisen. Levyä ei ole ahdettu ns. tukkoon, vaan ”vähemmän on enemmän” -periaatetta on toteutettu taiten, melodioiden ja fiilistelyjen nivoutuessa yhteen väljästi ja mukavasti.
Tunnelmallisuus ja väljyys ei ole kuitenkaan puhtaasti positiivinen ominaisuus, sillä paikoin albumi on liiankin maalaileva. Mitään mättöä ei yhtye missään nimessä kaipaa, mutta dynamiikan ja kontrastien lisäämiseksi joihinkin kappaleihin olisi kaivannut enemmän temmonvaihteluita ja hieman tiukempaa poljentoa.
Jussi Lahtonen
