The XX. Kuva. KP Wilkman.
Flow Festival houkutteli Helsingin Suvilahteen neljän päivän aikana vaikuttavat 50 000 kävijää. Sunnuntaista raportoivat toimittajat Jarkko Fräntilä ja Tuomas Jalamo sekä valokuvaaja KP Wilkman.
Kemmuru, The Radio Dept., Konono n:o 1., Rotfront
Kemmurulle elämä laittoi saiffaa, ja olihan se taas hyvä. Suomen paras hiphop-kolmikko tuuppasi sunnuntaipäivällä vallan mainion iloista hoppia. Dxxxxxa vieraili ja luki Huumehii-viisun sanoja paperilta mutta se vain nosti ihastusta. Kotoisaa, leppoisaa, hymyilyttävää. Kemmurua, siis.
The Radio Dept. soitti melankolista meininkiään Kemmurun jälkeen ja jätti hieman valjun kuvan itsestään. Ne, jotka eivät yhtyettä ole kuulleet, dumasivat keikan alimpaan helvettiin. Mutta kun on sunnuntaisin ja aamuisin ja iltaisin kuunnellut yhtyeen musiikkia, osaa suhtautua The Radio Deptin puolilöysään alakuloisuuteen oikein.
The Radio Deptin jälkeen päälavalla esiintyi yksi festareiden kohokohdista, Konono n:o 1. Kongolainen poppoo pisti menemään sitä yhtä kilkettä ja kolketta tasaiseen tahtiin. Biisejä ei erottanut millään toisistaan. Kolmannen kappaleen kohdalla rytmi vei mukanaan ja pää nyökytteli. Konono on saatanallisen rasittavan ja hienon välimaastossa ja vaatii oikean mielentilan toimiakseen. Nyt oli ja nyt toimi.
Saksalaista Rotfrontia oli mainostettu balkansaundiseksi. Noin kolmannen biisin kohdalla se ihmetytti kovin, kun arjalainen ska-komppi tikitti menemään: Balkania nähnytkään! Vaan eipä tuo haitannut: yleisö näytti tykkäävän. Itse en niinkään, mutta sunnuntaisena festarimenona Rotfront meni vielä kuten joten.
Jarkko Fräntilä
Caribou. Kuva: KP Wilkman.
The XX
Olin ehtinyt menettää toivoni seurattuani sunnuntai-illan toinen toistaan keskinkertaisimpia keikkoja. Caribou oli teknisesti hyvä mutta samalla kovin tylsä. The Radio Deptiä olisi mieluusti seurannut vaikka omalla klubikeikallaan, mutta Flow’ssa sen esitys lähinnä vahvisti epämiellyttävällä tavalla festarin loppusuoran krapulatilaa. Sitten tuli The XX ja teki kertaheitolla koko päivästä elämisen arvoisen.
Yhtye esiintyi alkuperäisestä aikataulusta poiketen viime hetkellä peruuttaneen Jónsin tilalla, ja hyvä niin. Aikaisempi soittoaika olisi nimittäin satuttanut XX:n minimalistista mutta samalla aivan upeaa visuaalista antia. Tunnelmalliset violetit valot solmivat lavalla täydellisen liiton savukoneiden kanssa ja kehystivät osuvasti bändin haikean romanttisen debyyttialbumin materiaalia. Kylmät väreet kulkivat useaan otteeseen pitkin selkäpiitä, ja käsi hamusi savuketta.
Starsin viimeisten tahtien haihduttua pimeään iltaan ei kommenttien esittäminen ollut tarpeellista. Täydellinen keikka, ja samalla hieno lopetus vuoden 2010 festivaalikaudelle.
Tuomas Jalamo
The XX. Kuva KP Wilkman.
