Simon Phillips.
Kaikkeen sitä joutuu poikkeavien musiikkimieltymystensä takia. Kuten esimerkiksi kristilliseen nuorisotapahtumaan tai jazz-juhlille.
Kun Toto soitti pari kesää sitten Tampereen Ratinan stadionilla, oli ilmassa lopun alkua. Bändi oli hiljalleen muuttunut kitaristi Steve Lukatherin pyörittämäksi hengettömäksi sessiosoittajasirkukseksi. Äänensä kanssa taisteleva alkuperäissolisti Bobby Kimball kävi jaksaessaan vetämässä pari vanhaa hittiä taustanauhan tahdissa tai joskus kyetessään jopa livenä. Kyseistä lekkeripeliä ei odotettavasti pitkään jatkunut, ja keväällä 2008 Lukather ilmoittikin Toto-pelin olevan ainakin tältä erää pelattu.
Viime keväänä aor-foorumeilla alkoivat kuitenkin kiertää huhut Toton paluusta. Kokoonpanossa olisivat Lukatherin lisäksi bändin hitit säveltänyt kosketinsoittajalaulaja David Paich, kakkoskosketinsoittaja Steve Porcaro, yhtyeessä vuosina 1986-1988 vaikuttanut vokalisti Joseph Williams, alkuperäisbasisti David Hungate sekä vuonna 1992 kuolleen rumpali Jeff Porcaron korvannut Simon Phillips.
Nathan East.
Hungatea ei kuitenkaan valitettavasti lopulta riveissä näkynyt, vaan alataajuuksista vastaisi mm. Eric Claptonin kiertueorkesterissa soittanut Nathan East. Kyse ei myöskään olisi varsinaisesta paluusta, vaan kertaluonteisesta tribuutista lihasrappeutumaa aiheuttavaan ALS:iin sairastuneelle basisti Mike Porcarolle. Tämän myötä Toto saatiin vielä kerran myös Suomeen.
Kirjurinluodon Arenan portista sisään astuessa oli edessä pieni kulttuurishokki, kun kukaan ei ollut kohnaamassa laukkua ja kehoa. Voiko jossain vielä olla näinkin? Toivottavasti samassa paikassa myöhemmin kesällä järjestettävä Sonisphere ottaa oppia Pori Jazzin järjestelyistä. Jatseilla kun ei konsertissa kävijää kohdella kuin Nikita Fouganthinea vankiloman jälkeen.
David Paich.
Ennen Totoa Kirjurinluodon Arenalla oli piknik-kansan iloksi tarjolla myös sitä oikeaa jatsia. Kuulokuva tarttui perinteistä vibrafonimeininkiä tarjonneesta The Bobby Hutcherson & Cedar Walton Quartetista sekä pakollisesta nousevasta nuoresta laulajattaresta Melody Gardotista. Kummatkin saivat istumariveiltä ja piknikvilteiltä korkeintaan kohteliaita taputuksia, tai sitten allekirjoittanut ei vielä ymmärrä jazz-yleisön koodikieltä.
Tapahtuma muuttui vallan toiseksi Gardotin lopetettua. Yllättävän nuortakin väkeä sisältänyt Toto-yleisö siirtyi nojailemaan orvon tyhjänä ammottavaan aidanvierukseen. Eturivin penkkiläisiltä tulikin hetikohta palautetta näköyhteyden pilaamisesta, mutta luonnon lainalaisuuksiin kuuluu, että tyhjällä tilalla on tapana täyttyä. Osalle yleisöstä rock-tyyppiset konsertit olivatkin ilmeisesti vielä vieraita. Tähän dilemmaan todennäköisesti palattiin seuraavalla viikolla Satakunnan Kansan mielipidesivulla.
Toto kapusi lauteille parikymmentä minuuttia myöhässä, mikä maksoi muutaman biisin: muilla pysähdyksillä kiertuesetti oli käsittänyt neljä lisänumeroa. Syy viiveeseen lieni soundipoliittinen. Toton vaatimukset kun ovat hieman erit kuin esimerkiksi Liikkuvilla Lapsilla Turun Kirjakahvilan pihalla pari viikkoa sitten, eli paletin pitää olla äänentoistollisesti valmis heti alkutahdeista.
Jory Steinberg.
Mabvuto Carpenter.
Kaikki olikin täydellistä, kun sekstetti taustalaulajiensa Jory Steinbergin ja Mabvuto Carpenterin kera vihdoin saapui lavalle instrumentaali Child’s Anthemin myötä. Debyyttilevyn aloituksesta siirryttiin vaivattomasti Fahrenheit-albumin starttiraitaan Till The Endiin, joka osoitti, että Williamsilla on pienoisesta pönäköitymisestä ja ikääntymisestä huolimatta palkeet kunnossa. Hittiä ja klassikkoalbumiraitaa seurasi likaisen tusinan verran ensiluokkaisesti ja ilmiselvällä soitonriemulla esitettynä. Setti koostui pääasiassa otteista Williamsin vokalisoimilta levyiltä sekä Toton suurimmalta menestykseltä, IV:ltä. 90-luvun tuotantoa kuultiin Suomessakin radionaulana tunnetun I Will Rememberin verran. Kuluva vuosituhat taas unohdettiin tykkänään.
Joseph Williams.
Tällä kertaa kyseessä oli oikea Toto, ei tynkäversio niin kuin Ratinassa kolme vuotta sitten. Bändi vaatii kitaristi Steve Lukatherin lisäksi ainakin yhtenä keikan seremoniamestareista toimineen Paichin ollakseen Toto. Lisäksi Williams pystyi laulamaan vanhat biisit, toisin kuin Kimball. Boheemihkon yliopisto-opettajan oloisella, lähinnä elokuvamusiikin parissa viime vuodet viettäneellä laulajalla oli tosin presenssi vähän hakusessa. Pitkä poissaolo lavoilta näkyi selvästi. Williams näytti välillä sangen huvittavalta haahuillessaan lavalla välillä pitkähköiksikin rönsyilleiden instrumentaaliosuuksien aikana. Liekö samaisesta vähäisestä lavarutiinista johtuvaa myös se, että vuonna 1987 ryhmästä lähtenyt Steve Porcaro jäi hieman sivuun. Toisin oli aikoinaan, jolloin mies heilui lavalla heinämiehen lailla avaruushenkisissä garderobeissa.
Innostunut yhtye ja yleisö ruokkivat yleensä toisiaan. Toto-hiteistä sen tunnetuimman, African, aikana vuorovaikutus kuitenkin meni yli järjestysmiesten sietokyvyn, kun eturivistä singahti framille heilumaan villiintynyt nuorisohippi. Lieneekö paikallisessa kehitysmaakaupassa työkokeilussa, kun moiseen reaktioon innostui. Lukatherin mikkiin lausuma "that’s okay" ei hillinnyt pitkätukkaa kovaa vauhtia poispäin raijaavia kerberoksia.
Jossain arviossa jo kummasteltiin negatiiviseen sävyyn, että mitä Toton kaltainen paikallisradiorockbändi tekee Pori Jazzissa. Helppo vastaus ihmettelijälle on: Kerää maksavia asiakkaita, joita ilman kaupallisia tapahtumia ei tavata yleensä järjestää. Torstaista kehkeytyi 18 000 lipun menekillä jatsien suosituin tapahtuma. Klassisessa rokissa onkin yksi Pori Jazzin tulevaisuudennäkymistä, onhan Sveitsin Montreauxin jazz-juhlillakin esiintynyt kautta vuosien Deep Purplen, Yesin ja Alice Cooperin kaltaisia nimiä jatsin seassa. Sitä paitsi Toton sessioketuille kyseinen genre on kaikkea muuta kuin vieras, ja esiintyihän Steve Lukather Kirjurinluodolla ensimmäistä kertaa jo kymmenen vuotta sitten Edgar Winterin kanssa.
Ratinan-keikan perusteella olin vahvasti sitä mieltä, että Toton parhaat päivät ovat auttamattomasti takana. Näin ei kuitenkaan onneksi ole. Porissa bändi osoitti olevansa parhaimmillaan lyömättömien live-aor-aktien, kuten Reo Speedwagonin, Styxin, Journeyn ja Foreignerin tasolla. Ainoa miinuspuoli keikassa oli sen kesto. Muualla Euroopassa kuulluista lisäpaloista kun ainakin 99 ja George Porgy olisivat olleet tarpeen kuulla täälläkin.
Steve Porcaro, Steve Lukather.
Uusintaan saattaa kuitenkin vielä tarjoutua tilaisuus. Norjaan lauantaina päättyneen kiertueen onnistumisesta innostunut Steve Lukather avautui Toton Facebook-sivulla, että nyt häntä kutkuttaa sellainen tunne, että ensi vuonna tehdään lisää. Eli sinne!
Settilista: Child’s Anthem, Till The End, Afraid of Love, Lovers in the Night, I Will Remember, Pamela, Somewhere Tonight, Stop Loving You, Keyboard Solo, Africa, Rosanna, Home of the Brave, Hold the Line
Teksti: Mika Penttinen
Kuvat: Mika Viirret
