Karjurock

16.07.2010 Lokalahti, Uusikaupunki

karju

Uudenkaupungin Lokalahden Nopperlassa neljättä kertaa järjestetty Karjurock keräsi runsaan yleisön. Helteisen perjantain vetonauloja olivat Peer Günt, Hurriganesin nimellä ratsastava Remu Aaltosen nykybändi ja Eppu Normaali.

Silmämäärin arvioituna yleisöä oli myöhäisiltaan mennessä kertynyt muutama tuhat, joka täyttänee järjestäjien tavoitteet. Karjurockin melko huokeat lipunhinnat varmasti omalta osaltaan auttoivat asiaa, vaikka juhlapaikan sijanti keskellä maaseutua onkin hieman hankala. Lähin isompi taajama on Uusikaupunki, mutta Turkuunkaan ei ole pitkä matka. Mainostus ainakin pelasi, sillä siellä täällä näkyi julisteita ja lehtimainoksia. Bussikuljetukset eri paikkakunnilta olivat hyvä ratkaisu.

peer

Muutama vuosi sitten riitaisasti hajonnut Peer Günt on jo aikoja sitten vakuuttanut uuden kokoonpanonsa yleisön silmissä. Yhtyeen keikkasetti on tyyliä "tunti turpaan tauotta", vaikka mukaan mahtuikin ainakin yksi hitaampi biisi. Down by the Shadow’n kaltaisia hitureita olisi kaivannut muutaman enemmänkin. Loppuun säästetyt kovimmat hitit I Don’t Wanna Be a Rock’n’Roll Star ja Backseat viimeistään lunastivat paikkansa yleisön sydämissä. Suoran paahdon mestarit osaavat kyllä asiansa.

rem

- Kamahoulama! Alabama!, huusi Remu, ja taustajoukkonsa voimin rämpi jotenkin keikkansa loppuun asti. Edes nostalgiatrippinä tällaista roskaa ei pitäisi päästää lavoille, sillä niin kammottavaa Hurriganes-biisien raiskaamista saatiin nytkin kuulla. Biisit olivat vain vaivoin tunnistettavissa. Esimerkiksi Let’s Go Rocking Tonight meni vain osapuilleen sinne päin kuin alkuperäinen. Kitaristit yrittivät pelastaa sen minkä pelastettavissa oli ja onnistuivatkin välillä kepittämään oikein kunnolla. Remun rumpalointi on niin järkyttävää nykyään, tai ollut sitä jo vuosikymmeniä, että eiköhän eläkkeelle siirtyminen olisi hiljalleen paikallaan. Raa’asti mutta tilanteeseen osuvasti totesi eräs uusikaupunkilaistuttu, että "Hurriganesista kuolivat väärät jäsenet".

epp

Illan pääesiintyjä Eppu Normaali oli järjettömän kovassa vedossa. Yhtye on Suomessa Popedan ohella ainoa, joka pystyy soittamaan keikan pelkkiä hittejä. Tähän Eput eivät kuitenkaan sortuneet, vaan mukana oli harvinaisempiakin kappaleita kuten Coctail Bar -levyn viinanhuuruinen Delirium Tremens. Eppujen osalta kaikki toimi. Soundit olivat huippuluokkaa, valot mahtavat öisessä maalaismiljöössä ja kappaleet vähän kuin oman elämän soundtrack. Niihin oli helppo samaistua ja miettiä missä olikaan kun ensimmäisen kerran kuuli Pidetään ikävää tai mitä tapahtuikaan Vuonna -85. Jestas, miten hyvältä Vihreän joen rannalla kuulostikaan pimeässä suviyössä! Tämän perusteella Eppujen keikkailemattomuus on ollut vain hyväksi, mutta jotain näin hyvää pitäisi saada kokea useamminkin.

sfdg

Karjurockin järjestelyt toimivat moitteettomasti ja maalaismiljöö navettoineen sopi festarialueeksi hyvin. Peräti kolmepäiväisenä järjestetty tapahtuma piti sisällään myös iskelmää, joten sen puolesta Karjurock -nimi on vähän harhaanjohtava ja osaltaan syö potentiaalista tanssikansaa. Tapahtumalle soisi jatkuvuutta. Kyllähän Vakka-Suomeen aina yksi rokkifestari mahtuu.

Teksti ja kuvat: Kimmo Jaramo

Kommentointi on suljettu.