Snipe Drive raportoi Suelle suoraan Kiinan-kiertueelta.
Kupillinen teetä
Lentomatkahan meni rattoisasti. Tarjoilu oli hyvää ja jokaisen istuimen takana oli viihdekeskus, josta saattoi nauttia mm. elokuvia ja pelejä. Nukuttu ei siis yhtään.
Lento oli aikataulussaan Pekingissä. Siellä sitten odoteltiin paikallista kiertuemanageria vajaan tunnin verran. Tekstasin hänelle seuraavanlaisen viestin: "Hi. We are at the airport. What next?" Kännykkäni piippasi välittömästi vastauksen merkiksi: "Wait 5 min. I’m sorry." I’m sorrysta kehkeytyneekin Paul-nimisen kiertuemanagerimme catch frase, sillä sitä on tänään kuultu jo todella paljon. Jatkuvista pahoitteluistaan huolimatta mies on kuitenkin kaikin puolin mahtava tyyppi, joka hoitaa leiviskänsä kiitettävästi..Hänen siipiensä suojassa on turvallista viettää loppureissu.
Kentältä suuntasimme hostelliimme, jossa kaikki vaipuivat päiväunille. Kello oli Suomessa jotain 04.00. Pienten painajaisten jälkeen heräsin (Suomen aikaan klo 07.00) siihen, kun Paul sekä solistimme Antti paukkasivat sisään huoneeseemme. Anttihan oli Thaimaassa kaksi viikkoa lämmittelemässä reissuamme varten ja lensi Pekingiin Hongkongin kautta. Oli kyllä mukavaa nähdä pikkuveljeä pitkästä aikaa. Lähdimmekin Antin ja Pasin kanssa nauttimaan Tsing Tao -oluset hostellin baariin. Timppi sekä miksaaja-Uula jäivät tirsamaahan. He olivat käyneet nauttimassa omat olusensa jo siinä vaiheessa, kun muut simahtivat.
Baarista suuntasimme koko retkueen voimin paikalliseen arveluttavan näköiseen ravintolaan, jossa kuitenkin oli mitä mainioin ruoka. Paul tilasi meille noin seitsemää eri ruokalajia, joista helminä mainittakoon vahvasti valkosipuloitu parsakaali, sienet sekä Kung Pow -kana. Paulin oma suosikkikalaruoka maistui hieman satama-altaalta, mutta oli kuitenkin ihan syömäkelpoista. Hintaa kertyi koko porukalta yhteensä n. 20 €.
Tämän jälkeen musikantit jätettiinkin oman onnensa nojaan. Lähdimme katsastamaan Taivaallisen rauhan aukiota. Jouduimme matkaamaan paikan päälle kahdella eri taksilla. Kun odottelimme tovereitamme, kaksi erittäin ystävällistä ja avuliasta paikallista lyöttäytyi seuraamme. Antti jatkakoon…
Huonohampaisilla ja läskeillä tytöillä muuten juttua riitti! Yli-innokasta englanninpaapatusta jatkui niin pitkään, että he saivat meidät mukaansa paikalliselle teelle ja oluelle. Vilpittömät ja englantia innokkaasti puhuvat kiinalaiset vaikuttivat siltä, että halusivat vain höpötellä englantia kanssamme. Tee ja olut maistui todella hyvältä viihtyisässä tilassa, mutta jumankauta, oli hengästyttävää papatusta! Jopa ärsyttävääkin tohellusta! Kusetus maistui suussa jo alkuvaiheessa (katsokaa kuvasta vellosten ilmeet).
Laskun tullessa tajusimme, että pissa ei maistunut suussa turhaan. Vaatimattomat viisitoista kertaa normaaliin teen ja oluen arvoinen lasku sai pojat varpailleen. En tiedä, mistä vuoristosta nämä teeyrtit oli kerätty aamulla sian pieraistessa ja missä yksityispanimossa oluet valmistettu. Timppi kuitenkin sai voitokkaasti taisteltua hinnan reilusti alemmaksi. Häveliäitä ja sinisilmäisiä poikia vedätettiin kuin kurppia naruissa.
No vitti! Tämän tapahtuman jälkeen kävelimme kiukuspäissämme Taivaallisen rauhan aukiolle, joka oli todella hieno nähtävyys. Hostellille palatessa edessä oli seuraava ison kaupungin metku, taksin metsästäminen. Sellaista ei saatu ensimmäiseen tuntiin, mutta sitten tärppäsi! Jonkin sortin "pimeä taksi" suostui viemään meidät hostellille kohtuullisen hintaan. Nöyryytettyinä palasimme hostellin baariin juomaan muutamat oluet ja pelasimme korttia.
Teimme myös hijaisen lupauksen itsellemme, että loppuajan nuolemme haavojamme kiertuemanagerin turvallisten siipien alla. Nämä ikävät tapahtumat jätämme kuitenkin taaksemme. Huomenna ovat edessä isot muurit ja ensimmäinen keikka Pekingissä!
- Heikki & Antti -
