Vanity Ink raportoi Suelle Englannin-kiertueeltaan.
Päivä 1: Helsinki – Heathrow – Newcastle
Kamelin selkä katkesi.
Tällä reissulla päätimme käyttäytyä hyvin ja olla kohtuullisia. Siitä se sitten lähti. Pääsimme kunnialla Lontooseen asti, mutta kyytimme oli pari tuntia myöhässä. Mitä tekee rokkari siinä tilanteessa? Tai mitä tekee suomalainen rokkari siinä tilanteessa? Ostaako tuliaisia, vai…?
Auto tuli lopulta ja loppupäivä menikin takapenkillä istuessa. Lontoosta parin mutkan kautta Newcastleen on aika pitkä matka. 18 tunnin valvomisen ja matkustamisen jälkeen pääsimme lopulta kovasti Turun TVO:ta muistuttavan Head of Steamin lavalle.
Eka sointu ja pää auki. Hieno aloitus Brittirundille; viisi keikkaa edessä ja ensimmäisessä biisissä basistin pää on auki ja verta lentää joka puolelle. Tyylikästä. No, keikka hoidettiin kunnialla loppuun ja hotellille lähdettäessä baarista sai mukaan viiden litran kanisterin olutta. Vielä jaksoi riekkua muutaman tunnin ja nukkumaan mentiin aamupalan jälkeen. Siihen mennessä oli valvottu noin 28 tuntia putkeen. Englanti on hieno maa.
Päivä 2: Stamford
Aamu. Sänky on vieras.
Vieressä on kuitenkin tuttuja naamoja, joten ei hätää. Supermarketin (15 tölkkiä 9 puntaa!) kautta takaisin takapenkille ja suunta kohti seuraavaa keikkapaikkaa. 30 mailia kestää taas ikuisuuden.
Mesta on helvetin hieno. Vaikka on torstai-ilta, jengiä valuu paikalle varsin mukavasti. Jos eilen oli kylmä niin tänään on kuuma. Pitkät kalsarit olisi kannattanut riisua. Ihmiset tuntuvat pitävän suomalaisesta kohelluksesta. Päivä pantiin pulkkaan kolmen bändin yhteispotpurilla jossa kuultiin Blitzkrieg Bop ja 20th Century Boy. Sen jälkeen pulkka olikin puussa. Englanti on hieno maa.
Päivä 3: Lontoo
Nyt vasta sataa vettä mutta kamelin liha alkaa haista. Tänään on vuorossa tuo maailman kapitaali Lontoo. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
- Miki –
Ps. Englanti on hieno maa.
