Depeche Mode soitti Helsingin-keikallaan ennalta-arvattavan setin mutta onnistui myös luomaan tunnelmaa.
Aikoinaan Depeche Modea ei saatu millään Suomeen, mutta vuodesta 1998 alkaen yhtye on soittanut Hjallishallissa keskimäärin kolmen vuoden välein. Yleisön ikärakennetta tutkailemalla oli helppoa todeta, että tuskin olin ainoa, joka näki bändin nyt neljännen kerran Helsingissä. Tiheähköstä keikkatahdista ja viime vuonna ilmestyneestä uran kehnoimmasta levystä huolimatta Depeche Moden keikka myytiin hetkessä loppuun.
Uutuuslevyn kehnous on tiedostettu myös bändiorganisaatiossa. 20 biisin settilistalla kuultiin ainoastaan neljä biisiä uusimmalta Sounds of the Universe -levyltä ja niistäkin kolme heti avajaisiksi roskat pois tieltä -tyyppisenä ratkaisuna. Neljä vuotta sitten vastaava jako oli 8/21, mutta silloin kierrettiinkin loistolevyä markkinoimassa.
Monia pitkäikäisiä bändejä syytetään siitä, että hitit jäävät uuden albumin varjoon. Tästä ei voi Depeche Modea moittia. Sen sijaan kritiikkiä voi antaa siitä, että kuudestatoista vanhasta biisistä peräti yksitoista kuultiin Helsingissä myös vuonna 2006. Oikeasti Depeche Moden biiseistä ainoastaan Enjoy the Silence, Never Let Me Down Again ja Personal Jesus ovat sellaisia, joiden soittamatta jättämisestä joku törppö yrittäisi vaatia rahojaan takaisin. Hittejä, sinkkuja ja albumiraitaklassikkoja yhtyeellä riittää, joten suurempi variaatio olisi helposti toteutettavissa.
Toki sovituksia oli taas muuteltu, vaikka koskettimista ja rummuista vastannut avustajakaksikkokin on pysynyt ennallaan vuoden 1998 Singles-kiertueesta asti. Precious oli melkein kitarapoppia. Viimeistään A Question of Timen loppurytistyksessä jokainen tajusi, että Depeche Mode ei ole enää missään tapauksessa synapoppisyhtye vaan elektroninen rock-bändi, joka paikoitellen hoitaa hommansa raskaalla kädellä. In Your Roomin kertosäe ja I Feel Youn kitaratykitykset tuntuivat uppoavan yleisöön, mutta niiden perään kuultu varsinaisen setin toiseksi viimeinen biisi Enjoy the Silence osoitti, että yhä edelleen Depeche Modelta odotetaan poppisosaston materiaalia. Ilmassa heiluvat kädet, tanssahtelevat jalat sekä tuhannet laulavat suut rankkasivat biisin illan kohokohdaksi. Myöskään päätösbiisi Never Let Me Down Againin aikana vellonut valtava käsimeri ei viitannut tunnelman latistumiseen.
Encore alkoi Martin L. Goren pianon säestyksellä esittämällä Dressed in Blackilla (Insight ja Home kuultiin jo keikan aikana soolo-osuudessa). Loppuhuipentuma jatkui Strippedillä, jonka aikana Gore nähtiin toistamiseen koskettimien takana. Strippediä ja Policy of Truthia lukuunottamatta Gore hoiti keikkamuusikon hommaansa tuttuun tapaan kitaristina. Behind the Wheel ja Personal Jesus päättivät encoren. Kiitollisuus siis osoitettiin 80-luvun biiseillä, vaikka itse keikka oli kolmea biisiä lukuunottamatta pelkkää 90- ja 2000-lukua.
Visuaalinen puoli rakentui pelkästään valojen sekä taustavideon varaan. Monissa biiseissä taustalla nähtiin komeasti väritettyä live-kuvaa. Keskellä taustaseinää ollutta palloa hyödynnettiin hauskasti valmisvideoissa. In Chainsissa pallossa nähtiin vaatetustaan vaihdellut reipas naiskävelijä. Samaan aikaan kahdet jättimäiset kasvot (nuori musta poika ja vanha valkoinen mies pitkine partoineen ja hiuksineen) vaihtoivat keskenään paikkaa lennossa. Preciousin aikana tausta muuttui jättimäiseksi vanhanaikaiseksi pallokirjoituskoneeksi, joka kirjoitti Daniel Ladinskyn runoa. Miles Awayssa nähtiin pyörivä maapallo tähtisateessa. Policy of Truthissa palloon ilmestyi kymmeniä värillisiä pikkupalloja, jotka karkasivat pallokorista vapaalle kankaalle. Enjoy the Silencessä bändi ei vaeltanut alkuperäisen videon mukaisesti vuorelle, vaan käveli rennosti avaruuspuvuissaan seisoskelemaan ja vuorottelemaan, kuka saa milloinkin kasvonsa keskuspalloon.
Niin, ja onhan Dave Gahanin vaatteiden vähennyskin visuaalisuutta. Avausbiisin jälkeen lähti perinteiseen tapaan takki. Viimeisessä biisissä sai kyytiä tatuoitua yläruumista verhonnut liivi.
In Chains / Wrong / Hole to Feed / Walking In My Shoes / It’s No Good / A Question of Time / Precious / World in My Eyes / Insight / Home / Miles Away – The Truth Is / Policy of Truth / In Your Room / I Feel You / Enjoy the Silence / Never Let Me Down Again Encore: Dressed In Black / Stripped / Behind The Wheel / Personal Jesus
Teksti: Aku-Tuomas Mattila
Kuvat: Vesa Härkönen
