Armour soittaa häpeilemätöntä kasariheviä. Lappeenrantalaisbändin musiikilliset esikuvat ovat 25 vuoden takaa, jolloin WASP, Ratt, Judas Priest, Dokken, Scorpions ja kumppanit näyttivät suuntaa.
- Vuonna 2002 perustettujen esiasteiden jälkeen Armour sai nykymuotonsa vuonna 2006. Vakiintuneen kokoonpanon kanssa äänitettiin tuhansia kappaleita myynyt Sonichouse Tape -demo. Sen jälkeen Armour on tuhonnut lavoja pääasiallisesti Suomessa ja julkaissut muutaman vinyyli-ep:n Saksassa ja Japanissa. Uusi aika on koittamassa nyt, kun debyyttialbumimme on vihdoin ulkona, kertoo Armourin laulaja-kitaristi Vince Venom. Bändin muut hemmot tottelevat sellaisia kutsumanimiä kuin Micky Slutz, Pete Talker ja John Keu.
Armour nauhoitti debyyttinsä alkusyksystä Astia-studiolla Lappeenrannassa. Biisien purkittamisessa ei kauan nokka tuhissut, vaan homma hoidettiin parissa päivässä. Vincen mukaan bändi ei aikonutkaan ryhtyä miksikään Def Leppardiksi, koska turha studiokikkailu ei ole heitä varten.
- Jälki olisi todennäköisesti paljon surkeampaa, jos sitä olisi hierottu kuukausitolkulla. Livenä äänitetyt pohjat loivat sellaisen dynamiikan, jota ei voida saavuttaa rumpuja korjailemalla ja jokaista pientä hajaääntä syynäämällä. Liian monet nykybändit sortuvat kikkailuun.
- Jos olisimme halunneet korjata rummut 100% tarkoiksi, olisimme yhtä hyvin voineet tehdä koko levyn rumpukoneella. Sama periaate pätee myös muiden soittimien osuuksien hieromiseen. Ainut, mikä kolmen päivän studiosessiossa oli hieman raskasta, oli lauluosuuksien purkitus. Yli 12 tuntia intensiivistä vokalisointia tällä tyylillä alkaa jo tuntua.
Suomessa Armourin esittämä musiikki ja bändien ulkoinen tyyli mielletään usein täydeksi pelleilyksi, ainakin jos kyseessä on kotimainen yhtye. Niittirannekkeet, farkkuliivit, sukkahousut ja bändipaidat kuitenkin kuuluvat tähän tyyliin. Eipä tarvitse mennä Ruotsia kauemmaksi, kun jo löytyy tuhansittain alan harrastajia tekemässä ja fanittamassa samanlaista musiikkia.
- Suomessa kaikki vähänkään äärimmäinen musiikki yritetään aina laimentaa huumorikertoimella, epäolennaisella trivialla ja stereotyypeillä sellaiseksi, ettei kenellekään välittyisi sitä vaaran tunnetta, jolle koko heavy metal -kultti suurelta osin on rakennettu. Siksi Armourin kaltaisten bändien harteilla on pitää huoli siitä, että heavy metal karistaa historiallisen taakkansa pois ja näyttää, että musiikkityyli voi jatkaa kulkuaan viriilinä ja elinvoimaisena vuosikymmenestä riippumatta. Meillä on palava himo tehdä musiikkia ilman ajanmukaisia ja trendikkäitä vaikutteita, analysoi Vince.
Mies uskoo, että Armourin levylle löytyy kysyntää Suomessakin.
- Jo tässä vaiheessa huomaa, ettei kannata odottaa liikoja, kun levyjen saama vastaanotto riippuu niin paljon muusta kuin itse musiikista. Etenkin lp-versio, joka tulee tänä vuonna, löytää tiensä monen alan harrastajan hyllyyn ja ansaitsee soittoaikansa musiikillisilla meriiteillään. Potentiaalista yleisöä on varmasti joka puolella enemmän kuin voisi arvatakaan. Tässä maassa heavyllä on pitkä historia ja maailmantähdille riittää keikkoja.
Vince Venom ei pelkää, että Armour kuulostaisi liian paljon ulkomaisilta esikuviltaan, vaikka esimerkiksi kappaleesta The Time Is Right tulee välittömästi Saxon mieleen.
- Miksi tuollaisia vertauksia pitäisi edes välttää? The Time Is Right ei ole mielestäni rinnastettavissa Saxoniin. Kun on 20 vuotta myöhemmin liikkeellä samalla reseptillä, se aiheuttaa pieniä pelkoja siitä, että samat kuviot olisi tehty jo aiemmin. Tiettyjen riffien ja biisien ympärillä leijuvat kylmät väreet siitä, että jos tämä onkin jo tehty. Yllättävän harvoin niin silti käy.
Armourin esikoislevyä koristaa Motörheadillekin levynkansia maalanneen Joe Petagnon taide.
- Otin yhteyttä Petagnoon ja tiedustelin mahdollisuuksia saada hänen maalaamansa kansi albumillemme. Hän kävi MySpace-sivuillamme, jonka jälkeen hommat sujuivat mutkattomasti. Kannessa nähtävä taideteos on taiteilijan näkemys Armourin musiikista.
Teksti: Kimmo Jaramo
Kuva: http://www.myspace.com/metalarmour
