Huumori perustuu kuulemma toistoon. Tämän ovat jostain syystä oivaltaneet erityisen hyvin juuri porilaiset. Siitä oli oiva osoitus pääasiassa Circlen henkilökunnasta kootun Pharaoh Overlordin keikka Tavastialla ennen illan murjottaen odotettua pääesiintyjää.
Pharaoh Overlord esittää vankasti minimalista dronetusrokkia, jossa riffejä ei tuhlailla. Yleensä yhteen noin kymmenenminuuttiseen ralliin mahtuu yksi riffi, jota hieman varioidaan. Jonkinlaiseksi vertailukohdaksi voisi nostaa Sleep-nimisen kalifornialaisen bändin stoner-sissit.
Overlordin valinta lämppärikeikkansa peruuttaneen Eagle Twinsin tilalle oli mitä mainioin, vaikka paikalle saapuneet eivät oikein tuntuneet tietävän,mitä porilaisten musiikista pitäisi ajatella. Vain muutama pää liikkui hypnoottisen junnauksen tahdissa. Ehkä bändin liioitellun vakava lavaolemus onnistui tarttumaan myös yleisöön, sillä edes viimeisen biisin aikana toteutettu äärimmäinen heviposeereus ei saanut minkäänlaista reaktiota aikaiseksi.
Pharaoh Overlordin keikka oli kaikin puolin nannaa, ja etenkin rumpali Tomi Leppäsen vähintäänkin riisutulla setillä tapahtunutta kannuttelua oli ilo katsella ja kuunnella.
Sunn O))):n keikka oli vähätellen sanottuna omituinen, mutta lähes tismalleen odotusten mukainen. Tuskin milloinkaan on Tavastialla koettu yhtä harrasta tunnelmaa. Lavalla nähtiin käsittämätön määrä savua, jonka keskellä kaapuihin pukeutuneet herrasmiehet soittivat äärimmäisen hidasta doomilta maistuvaa ambient-heviään. Äänenvoimakkuus oli hirmuinen, kuten asiaan kuuluikin.
Massiivisen äänimaton päälle tarjoiltiin kryptistä laulantaa, jota ilmeisesti tuotti ilmoille eräs lavan kolmesta kaapumiehestä. Toiminta muuttui levottomasta hysteeriseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun arvon laulumies sai päähänsä kristallikruunun ja käsiinsä punaisia lasersäteitä ampuvat käsineet.
Spinal Tap ei ollut kaukana, mutta samaan aikaan Sunn O))) tuntui todella uskottavalta kaikessa kahjoudessaan. Siitä todistivat lukuisat paikalla olleet hupparipäiset ihmiset, jotka huojuivat silmät kiinni läpi keikan. Ilmeisesti Helsingissä on liikkeellä erityisen hyvää pilveä.
Teksti ja kuvat: Teemu Purhonen
