PARAS JOULULAHJAMME:
MAKAABERI KABAREE BERLIINISSÄ
Sue ja lukijat vierailivat EMP:n ja Rammsteinin luona Saksassa.
Saksan metalliylpeys Rammstein on vuosien tauon jälkeen palannut entistä suurempana ja pahempana. Uusi levy Liebe Ist Für Alle Da myi Suomessakin platinaa jo pelkästään ennakkotilauksilla, ja marraskuussa käynnistyneen kiertueen liput revitään käsistä. EMP ja Sue tarjosivat kahdelle kilpailuvoittajalle tilaisuuden matkustaa Berliiniin Rammsteinin kotikentälle katsastamaan bändin kiertuekunto ennen bändin helmikuista Helsingin-keikkaa. Paketti sisälsi matkat, majoituksen huippuhotellissa ja aitiopaikat loppuunmyydylle Velodromille 21. joulukuuta, Rammsteinin vuosikymmenen viimeiselle keikalle.
Onnetar suosi kauhavalaista A-P Pahkajärveä, jonka seurana kohti Saksaa lähti veli Mikko. Voittajakaksikon kaitsijana toimi Suomen EMP:n Jarkko Kämäräinen, ja allekirjoittanut kirjasi retken tapahtumat muistiin.
Lentoliikennettä haitanneet lumimyrskyt kurittivat joulukuussa koko Keski-Eurooppaa. Berliini tervehti saksalaisin siivin saapuvaa suomalaisseuruetta hyisenä ja harmaana. Vaikka sää ei ollutkaan kuin toukokuussa, oli viini onneksi mitä vaahtoavinta ja saksalaisisännät pitivät vieraistaan hyvää huolta.
Saksan EMP:n perustaja ja firman isähahmo Felix Lethmate kohotti hotellilla maljan ja toivotti tervetulleiksi eri Euroopan maista saapuneet EMP-kilpailujen voittajat ja mukaan kutsutut toimittajat. Kävelyetäisyydellä sijainneella keikkapaikalla vieraita odotti asianmukainen ruoka- ja juomatarjoilu omassa loosissa sekä oma aitio.
- Me ei tiedetty, että homma järjestetään näin suuressa mittakaavassa, kilpailuvoittaja A-P Pahkajärvi ihmettelee. – Oli mukava yllätys huomata, että onnellisia voittajia oli paikalla niin monista muistakin maista.
KUINKA FANI FLAMBEERATAAN
Koko syksyn Rammsteinin mukana Eurooppaa kiertänyt norjalainen Combichrist luotti kahden häiriintyneen oloisen rumpalin ja yhden infernaalisia elektrometeliä sylkevän syntetisaattorin voimaan. Bändin teknoheavy tuntui alkuun lähinnä hämmentävän lavan edessä vellovia Rammstein-faneja. Riittävän monta "fuck"-alkuista kertosäettä kuitenkin riitti kääntämään yleisön laulaja Andy LaPleguan puolelle. Kun vielä Rammstein-kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers sekä rumpali Christoph Schneider nousivat lavalle viimeisen kappaleen ajaksi, oli yleisöä lämmitelty riittämiin. Norjalaiset olivat tuskin ehtineet poistua lavalta, kun hiljalleen yltyvät "Rrrammstein!"-huudot jo jylisivät hallin täydeltä.
Lyhyen roudaustauon jälkeen salin valot sammutettiin. Pimeässä jännittyneenä vellonut yleisömeri muuttui itsevalaisevaksi tuhansien kännyköiden ja digikameroiden ulapaksi. Tätä oli selvästi odotettu.
Intronauhan pauhatessa Rammstein-kuusikko hakkasi tiensä lavalle kirvein, kitaroin ja puhalluslampuin. Ilmoille räjähti uuden levyn täydelliseksi keikkojen avaajaksi räätälöity Rammlied, faneille kunniaa tekevä kappale, joka kertosäkeessään vieläpä huudattaa bändin nimeä. Ensimmäiset pommit räjähtivät ja sali sen mukana.
Rammliediä seurasivat B******** ja Waidmanns Heil, nekin Liebe Ist Für Alle Dalta. Illan setti olikin rakennettu pääasiassa uuden levyn ympärille, joka kuultiin lähes kokonaan. Jo viidentoista vuoden uran tehnyt yhtye voisi helposti vain sujauttaa settiin muutaman uuden kappaleen ja paistatella vanhojen hittien valossa, mutta Rammstein ei moiseen sorru. Hyvinkin verevältä kuulostavan tuoreen materiaalin lomassa yhtye tarjoili valikoidun kattauksen vanhoja suosikkeja, kuten vimmaisesti läpi vedetyn Weisses Fleischin, areenan hurmokseen villinneen Du Hastin sekä oodin isojen poikien tulitikkuleikeille, Benzinin.
Rammsteinin keikoilta on totuttu odottamaan ennen kaikkea spektaakkelia, tulitehosteita ja stuntteja. Kumiveneet ja liekinheittimet olivat kaikki yhä mukana, ja uusia pyroteknisiä efektejä oli tarjolla tulinuolista flambeerattuun faniin. Kaiken kaaoksen keskellä show’ta pyöritti järkälemäinen laulaja Till Lindemann, vähäpuheisena (edes kotiyleisölle ei hellinnyt kiitoksia ennen kuin vihoviimeinen kappale oli soitettu) mutta sitäkin ilmaisuvoimaisempana. Lindemannin aisaparina monissa stunteissa tuttuun tapaan touhusi sairauslomalta palannut kosketinsoittaja Christian "Flake" Lorenz.
Vuodenaikaan osuvasti tunnelma Velodromilla oli, jos ei hyvä saati hellä, ainakin lämmin. Kuumat henkäykset löyhähtelivät lehtereille saakka tulipatsaiden loimottaessa lavalla. Eikä illan friikkisirkus suinkaan rajoittunut pyromaaneihin. Yksi illan värisyttävimmistä hetkistä koettiin insesti-isä Josif Fritzlistä kertovan Wiener Blutin yhteydessä.
Kyseinen numero oli katosta laskeutuvine räjähtävine nukkeineen illan oudoimpia, mutta omassa vinksahtaneisuudessaan myös dramaattisimpia. Toista ääripäätä edusti uuden levyn naurettava ensisingle Pussy, jonka genitaaliaiheinen kliimaksi jyräsi suoraan yli hyvä maun rajojen. Lindemannin jalkovälistä vaahtoa ja paperisilppua yleisön ylle ruiskuttava "fleischgewehr" sai herkimmätkin hilpeiksi.
Saksassa uudelta levyltä sensuroitu S&M-kuvaus Ich Tu Dir Weh oli aikaisemmin hätävarjelun liioittelun nimissä jätetty pois ohjelmasta, mutta tänä iltana moisesta varovaisuudesta ei ollut tietoakaan. Kappaleen koreografiaan liittyen bändin virallinen uhrilammas Flake päätyi murjottuna kylpyammeeseen ja sai niskaansa hehkuvan tulisuihkun – ja syntyi uudelleen peilipallopuvussa. Kahden encoren jälkeen keikan päätti majesteettinen Engel, jonka Till lauloi joulun henkeen sopivasti tulta syökseviin enkelinsiipiin sonnustautuneena.
ORGIOIDEN JÄLKEEN
Kaikessa teatraalisuudessaan ja asetelmallisuudessaan Rammsteinin esiintyminen on kuin oopperaa tai paremminkin eräänlaista makaaberia kabareeta. Kaiken wagnerilaisen jylhyyden alla soittaa yhä itäberliiniläinen punk-ryhmä, joka ravistelee porvarillista yhteiskuntaa ja sylkee saamansa kritiikin takaisin vastustajiensa kasvoille. Mutta kuten neljään kertaan Velodromin täyteen myynyt jouluoratorio todisti, ei bändin show voi paljon ylenpalttisemmaksi enää paisua menettämättä jotain uhkaavuudestaan. Tällaisenaankin se taiteilee ällistyttävän ja älyttömän rajamailla. Benzinin aikana lavalle raahatusta bensapumpusta on vain lyhyt matka Iron Maidenin punahehkuiseen muovipaholaiseen.
- Showsta jäi parhaiten mieleen tai oikeastaan nauratti eniten Pussyn aikana käytetty "tykki", A-P Pahkajärvi muistelee huvittuneena. – Näin Rammsteinin nyt ensimmäistä kertaa livenä ja voin todeta, että ne pojat osaa lavaesiintymisen. Yleisöä viihdytettiin mahtavalla tavalla.
Kaiken kaikkiaan Berliinin-keikan perusteella Rammstein on hyvässä terässä eikä osoita suurempia väsymisen merkkejä. Päin vastoin, aktinsa viimeistä silausta myöten viimeistellyt orkesteri tuntuu elävän urallaan eräänlaista huippukautta ainakin suosiopohjansa laajuudella mitattuna. Katsomossa oli edustettuna koko rock-kansan kirjo nuorista skeittaripojista vanhan liiton metallimiehiin ja goottitytöistä perheenisiin. EMP:n delegaation lisäksi vieraita kieliä kuului Velodromin käytävillä siihen malliin, että ilmeisesti keikkaa oltiin tultu katsomaan kauempaakin.
Uudet kappaleet todistivat jo tehneensä pesän fanien sydämeen.
Huippukohdiksi luettaneen vaikkapa jylhänkaunis Frühling in Paris ja varsinaisen setin päättänyt Pussy, joka osoittautui varsin erinomaiseksi bailausbiisiksi. Aitiommekin alkoi kuohua viimeistään kyseisen kappaleen myötä. Pussy on tämän kiertueen Amerika (jota Velodromilla ei kuultu): simppeli rähinäralli, joka tekee tehtävänsä kansan riehaannuttajana mutta tuskin saavuttaa erityistä klassikkostatusta. Vanhemmasta materiaalista jokaiselle kuulijalle jäi tietenkin toiveraita tai pari, jotka eivät settiin mahtuneet. Kämäräiselle se oli Mutter, itselleni Mein Hertz Brennt.
Keikan päätyttyä jatkui EMP:n seurueen ilta aition herkkujen parissa ja keikan aiheuttamia tuntoja puiden. Areenan sulkeutuessa delegaatio nousi baarilla varustettuun haitaribussiin, joka kierrätti vieraita ympäri Berliinin katuja ja kujia yleisen lystinpidon merkeissä. Liittyipä joukkoon pari EMP:n katalogimalliakin, jotka kuvailivat keikkatunnelmiaan permannolta varsin lämpimiksi. Luonnollisesti party-bussin ohjelmaa kuului pakollinen ryhmäkuva Brandenburgilaisportilla, hyytävässä räntäsateessa. Onneksi Jägermeister lämmittää.
- Haitaribussi varustettuna baarilla… MAKIAA!!, Pahkajärvi huokaa. – Tämä on mahtava reissu!
Pitkäksi venähtäneen illanvieton jälkeen kaupunki näytti lähtöpäivän aamuna krapulaisen kolealta ja valjulta. Taksin kyntäessä loskaisen Berliinin halki kohti lentokenttää palailivat elonmerkit hitaanlaisesti väsyneiden suomalaisvieraiden kasvoille.
Samaa tahtia kalloa halkovan päänsäryn kanssa tykytti kuitenkin yhä edellisen illan hurmoksessa hoettu mantra: "Ramm-STEIN – Ramm-STEIN – Ramm-STEIN!"
Matti Koskinen
