Viisi syytä rakastaa Maja Ivarssonia.
Turun Klubi on ruotsalaiselle The Soundsille lähes kotiareena. Yhtye vieraili tuolloin vielä Säätämö-nimeä kantaneella rock-klubilla ensimmäisellä Suomen-rundillaan 2002, ja täkäläisten popparien päät sekosivat pysyvästi. Suopea vastaanotto jäi bändillekin mieleen, sillä aina palatessaan Amerikan viheriäisiltä keikkalaitumilta lipevät svedut jaksavat kehua yleisöä. Vaikka laulaja Maja Ivarsson laskisi samat luikurit kaikkialla muuallakin, hänen 1) veikeää hymyä kehystäviltä huuliltaan ne aina lämmittävät.
Joulukuisen Suomen-kiertueen avauskeikalla ei ollut seitsemän vuoden takaisesta yleisöstä kuin rippeet, eikä paikalla ollut juuri tarkkareita eikä Klubin vakioyleisöäkään. Nuori, Living in America -hitin aikaan kymmenen ikävuoden korvilla huidellut yleisö on löytänyt The Soundsin. Liput myytiin loppuun yhdessä hujauksessa jo pari kuukautta sitten. Hyvä pohjatyö on kantanut hedelmää. Joulukuun numerossaan Majan kelkkaan hypännyt Trendi-lehti ei aiheuttanut väenryntäystä, ne tekivät sen itse!
Brooklynilainen lämppäri, Matt And Kim -duo ei tarvinnut ihmeellisiä temppuja korkeilla hormonitasoilla liikkuneen jengin kuumentamiseen The Sounds -keikkaa varten. Meikäläiseen Mattin sympaattisen epävireinen laulu ja korvatulppayleisölle räätälöity karvanoppaindie ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Kiertueen kaupunkiin rahdannut "fuckferry" kirvoitti kommentteja, ja duo myös tilutteli kiertuekumppaninsa ja skandinaaviyleisön kiusaksi pätkän Europen guilty pleasures -klassikkoa The Final Countdown.
The Sounds aloitti settinsä neljän miehen voimin väkevästi jo pari vuotta sitten keikalla hämmentäneellä uusimman albumin progressiivissävyisellä nimikkoraidalla Crossing the Rubicon. Intromaisen biisin jälkeen solisti Maja Ivarsson tassutteli lavalle nahkatakissaan, jota hän ei riisune milloinkaan. 2) Mikroshortsit olivat edelleen päivän sana, vaikka niitä pitikin ajoittain nykiä söpösti ylöspäin.
Klubi söi Majan kädestä alusta lähtien, eikä bändin tarvinnut työskennellä.aivan maksimiteholla. Jopa viimekesäisen Ruisrockin hahmottomammaksi jäänyt ekstaasiryöpytys vaati The Soundsilta enemmän duunia. Nyt yleisö oli täysin sisäistänyt uusimmankin albumin biisit, ja edessäni reivaava ja toista kättään käsilaukkukäteensä hakkaava teinityttöjen meri huolehti virheettömästä laulamisesta aina, kun Maja (liian usein) käänsi mikin yleisöä kohti. Vaikka keikka oli ehdottoman viihdyttävä, jotkut biisivalinnat ja settilistan järjestys jättivät myös toivomisen varaa. The Soundsia varauksettomasti rakastavan yleisön edessä setin pienet kauneusvirheet saattoi unohtaa helposti.
Todella nopeasti ohi vilahtaneen aloitusryppään jälkeen Maja jäi kahdestaan lavalle kosketinsoittaja Jesper Anderbergin kanssa kolmen herkän balladin ajaksi. Harvinaista herkkua, mitä eivät varautuneemmat ja kyynisemmät yleisöt saa todistaa. Kun Maja harjoitti 3) intiimiä vuoropuhelua yleisönsä kanssa, bändin muut jäsenet livahtivat juomaan olutta yläkerran dj-korokkeelle. Home Is Where Your Heart Is saattaa kuulostaa kornilta ja kliseiseltä, mutta nyt se ei ollut sitä missään mielessä. Ja kun Maja viimein sai sortumaisillaan olleen äänensä upeasti auki, tuli bändikaveri tarjoamaan hänelle röökiä. Näin saatiin ääni pysymään käheänä.
Settilista painottui onneksi hivenen uuden albumin puolelle, sillä vaihtelu virkistää, ja yhtyeen ohjelmisto koostui yli viisi vuotta kahden ensimmäisen albumin materiaalista. Ketterästi kulkivat toki vanhatkin hitit – paitsi kohkaukseen ja yliyrittämiseen sortunut Living in America – se ei yllättäen taida kuulua ohjelmistoon uudella mantereella, ja kärsi rutiinin puutteesta. Sen voisi jättää pois ohjelmistosta täälläkin.
The Soundsin musiikki on harvoin erityisen originaalia ja voi vaikuttaa levyltä kuunneltuna kiusallisen muoviselta 80′s new wave -pastissilta. Keikalla oman yleisönsä edessä yhtye on kuitenkin yksi parhaista. Klubille joidenkin biisien tanssibiitti ja synaefektit istuivat paremmin kuin festivaaliympäristöön. Korni old school hiphop -vaikutteinen Beatboxkin toimi livenä (ba-ba-back).
Majaa 4) karismaattisempaa lavaesiintyjää ja keulakuvaa saa hakea. Kaksosilta näyttävillä Felix Rodriguezilla ja Jesper Anderbergilla on hienot letit ja he laulavat miehekkäästi taustoja. Tanssittavat biisit + tarttuvat kertosäkeet = parhaat ja hikisimmät bileet. Vielä kun Maja olisi uskaltanut daivata yleisön joukkoon.
Yli tunnin mittaisen setin jälkeen yhtye palasi lavalle kiivaiden suosionosoitusten saattelemana. Peruskaura Tony The Beatin lisäksi yhtye jamitti vielä 5) toisenkin encorebiisin.
Teksti: Jari Mäkelä
Kuvat: Pete Heikkilä
