Uusimaalainen Ancara soitteli heviä jo silloin kun monet nykyiset rokkitähdet vasta syntyivät. Chasing Shadows on kuitenkin vasta yhtyeen kolmas albumi.
Ancara ei ole uusi tulokas bändirintamalla. Yhtyeen juuret ulottuvat niinkin kauas kuin vuoteen 1985, jolloin toimintansa aloitti Metal Circus -niminen kokoonpano. Vuonna 1995 nimi vaihtui Resistanceksi ja neljää vuotta myöhemmin Ancaraksi. Tähän päivään saakka on luotsattu vaihtelevilla miehistöillä. Ainoa alkuperäisjäsen on rumpali Timo Rajala.
- Bändin jätkät ovat 30-40 vuoden välillä kaikki, paitsi Gary (Keskinen, kitara), joka on 29-vuotias. Musiikki oli ennen progevivahteista 70-luvun heviä, ja biisit olivat osin todella raskaita ja paljon rankempia kuin nykyään. Kun ikää on tullut, on helpompi soittaa rokkia, kertoo kitaristi Juice Walhsten.
Pitkään soitellut yhtye julkaisi debyyttilevynsä Dawnin parikymmentä vuotta perustamisensa jälkeen. Nyt on käsillä jo kolmas kiekko lyhyen ajan sisällä.
- Ennen homma oli sellaista haahuilua, kunhan soittelimme. Vanhemmiten pystyy tekemään asioita valmiiksi asti. Toisen levymme julkaisi Timo Kotipellon High & Loud -levy-yhtiö, mutta miehellä on omat kiireensä, joten perustimme oman firman. Pystymme itse hoitamaan asiat Suomessa, mutta Timo on mukana ulkomaan-kuvioissa.
Chasing Shadows -levyn on tuottanut Hiili Hiilesmaa, jonka meriitteihin kuuluvat muun muassa HIM ja Sentenced. Levyä alettiin tehdä vuosi sitten vuokramökillä, jonne bändi paineli treenaamaan. Alkuvuodesta oli nauhoitusten aika.
- Hiiltä mietimme jo edellisen levyn aikoihin. Annoimme hänen valita millaisia kappaleita levylle päätyy, koska kaikilla jätkillä erilainen musiikkimaku. Hiili on kotoisin samoilta kulmilta kuin me eli Tuusula-Kerava-akselilta ja soitti Road Crew -bändissä. Hän on tehnyt yhden demommekin jo 80-luvun lopulla. Mies on tunnettu siitä, ettei tee samanlaista levyä kahteen kertaan. Ulkomailtakin on osoitettu kiinnostusta Ancaraa kohtaan pelkästään Hiilen takia.
Levyllä vierailee aikoinaan Idols-kisassa tunnetuksi tullut Agnes, jonka omakin levy ilmestyy kohta.
- Yhden tutun naisen piti tulla laulamaan, mutta hänellä taisi usko loppua kesken. Aivan äänitysten loppuvaiheessa tuli Agnes mieleen. Kaikki loksahtikin kohdalleen kuin varkain.
Kyseisestä Tears Without a Smile -kappaleesta on tehty komea video, joka pärjää hyvin kansainvälisessä vertailussa. Yhtye tähyileekin ulkomaille pätkän voimin. On ainakin mitä kehtaa näyttää.
- Se kuvattiin Sipoossa saaressa yhtenä viikonloppuna. Mukana olivat Suomen huipputekijät. Kuvausporukka pähkäili mikä biisi olisi sopiva videolle ja päätyi tuohon. Se ei ole liian pitkä, mutta on silti aina mysteeri mikä video lähtee pyörimään televisiokanavilla. Tuntuu vaan, ettei edes radiossa ole enää yli kolmen minuutin kappaleita. Toivottavasti näkyvyys olisi hyvä edes Suomessa, Walshten pohtii.
Ancara on lähdössä keikkailemaan Keski- ja Itä-Eurooppaan. Vuosien varrella esiintymisiä on kertynyt satoja, pääosin klubeilla ja pubeissa. Yhtye tekee myös akustisia keikkoja, joissa sovitukset saattavat olla jopa reggaeta.
- Olemme kerran käyneet kiertueella Sveitsissä. Siellä oli paikallinen kontakti, johon olemme musiikkihommissa tutustuneet. Nyt odotamme vesi kielellä uutta reissua.
Ancara-nimi assosioituu oitis Turkkiin. Walhstenin mukaan siitä ei ole ollut haittaa.
- Sekaannuksia on ollut jonkun verran. Laulajamme Sammy Salminen keksi nimen 90-luvun alussa. Finnish Metal Expossa meillä oli oma pöytä, jonka turkkilaiset metallifanit huomasivat ja ryntäsivät heti sinne ottamaan kuvia, Walhsten nauraa.
Teksti: Kimmo Jaramo
Kuva: Minna Annola
