SAATTUE

Saattometallin salat

Saattueen kakkosalbumi Vuoroveri on entistäkin rajoja rikkovampi levy. Suomenkieliselle saattometallille on ollut kysyntää myös ulkomailla.

Sue tavoitti Saattueen kuudesta arkunkantajasta kolme, kitaristit Jani Koskelan ja Tero Kalliomäen sekä vokalisti Tuukka Koskisen. Mitäs kuuluu, ja millä mielellä odotatte kakkoslevyn julkaisua?

- Erittäin huonoa. Aamukahvi oli liian laimeaa ja kissa kuoli, kiitos kysymästä. No ei, hyvää kuuluu, kun tuleva lapsi potkii jo ja syntyy piakkoin. Toivottavasti on isiensä näköinen äpärä, kertoo Tero.

Saattue
Kuva: Jarno Lindén / Black Pearl

- Vuoroveri on mielestäni hyvä ja monipuolinen levy, mutta eihän näistä osaa etukäteen sanoa. Ennakkovaikutelma merkitsee aika paljon sen suhteen, minkälaisia kommentteja itse kukin ilmoille päästää. Tottahan toki toivon, että levy avautuu ihmisille ja että se otetaan hyvin vastaan. Vuoroveri on monella tapaa parempi kuin edellinen levy ja todellakin aito Saattue-levy, mutta avautuuko se kaikille, ja jääkö joku kaipaamaan jotain? Sitä en osaa sanoa. Itse olemme tyytyväisiä, toteaa Jani.

Saattueen ensilevy Jäähyvästi (2008) oli pohjimmiltaan EP, joka laajennettiin täyspitkäksi vanhojen biisien uudelleennauhoitusten myötä. Vuoroveri on ensimmäinen alusta asti kokonaisuudeksi tehty levy. Sävellysprosessi sujui Teron mukaan hyvin kivuttomasti ja nopeasti, kunhan pää ensin nollattiin vanhoista biiseistä (ei viinalla).

- Pää tuppaa pursuamaan musiikillisia ideoita. Kun sain työn alkuun, niin biisien rungot valmistuivat noin parissa kuukaudessa. Toki oli pientä alkutuskastelua siitä, että biisien on nyt synnyttävä suhteellisen nopeasti, jotta levyjen väli ei muodostu liian pitkäksi, ja että minkälaista kokonaisuutta sitä lähtee tekemään. Mutta kun teki mitä synkkä mieli käski, niin ongelmia ei tullut.

- Huomattavasti ehjempi kokonaisuus tuli, kun pystyi miettimään erilaisia jatkumoita ynnä muita. Muun muassa Synnistä syntynyt ja Taakka on tarkkaan mietitty pariksi. Levyn kevyin ja raskain biisi putkeen, ja sanat liittyvät toisiinsa, Tero kuvailee.

Seuraavan levyn biisien sävellystyö on jo alkamassa.

- Yksi idea on, että sulkeudun erakoksi säveltämään erääseen maaseudulla sijaitsevaan mökkiin, jonka omistaja kuoli jokin aika sitten. Siellä meinaan ajatukset keskittyisivät olennaiseen, eikä häiriötekijöitä olisi. Tuskin siis kovin iloisia tunnelmia löytyy ensi levyltäkään. Tai mistäs sitä tietää, jos hurahdan siellä vaikka uskoon.

OUTOA KAURAPUUROA

Saattueen kappaleiden sävellysvastuu on aivan alkuaikoja lukuunottamatta ollut Terolla, joka kertoo sävellysideoita riittävän sekä Saattueelle että toiselle yhtyeelleen Embassy of Silencelle.

- Säveltäminen on työ, jota rakastan eniten musiikkihommissa. Toimittelen biisien valmiit rungot treenikselle, jossa ne hiotaan hautakiviksi eli levymuotoon. Kitaristi Harri "Hapa" Lampinen keksii niihin mausteeksi kummallisia progekiemuroita, jotka tekevät biiseistä omaperäisiä ja mielenkiintoisia, Tero sanoo.

Saattueen musiikki on uudella levyllä entistä monipuolisempaa ja omaleimaisempaa.

- Totta kuin rusina on ruma! Vuoroveri on parempi kokonaisuus, koska biisit tehtiin putkeen eikä vuosien aikavälillä. Omaleimaisuus on meille tärkeää. Alkuaikoina saimme kuulla aika paljon Niskalaukaus-vertailuja, vaikka meissä oli samaa vain kieli ja kolme rytmikitaraa. On hienoa, että jengi alkaa vihdoin ymmärtää "meidän jutun", joka ei ole aivan peruskaurapuuroa, vaan rusinolla ja mansikoilla maustettua moista, Tero kuvailee.

Janin mukaan Saattuetta on vaikea luokitella suoralta kädeltä mihinkään olemassa olevaan genreen. Käyttöön lanseerattiinkin termi "saattometalli".

- Luokitus toimii edelleen, vaikka lähestymistapa onkin hivenen muokkautunut. Käytännössä saattometallilla viitataan raskaaseen soundiin, hitauteen ja painostavaan tunnelmaan, mutta aika monimuotoisesti tässä ollaan liikkeellä, Jani toteaa.

- Kun tajusimme käyttää enemmän sävykontrasteja, rytmivaihteluja ynnä muuta, niin löysimme täysin oman jutun, jota nykyään kutsumme siis saattometalliksi. Tyylissämme yhdistyvät niin synkät doom/death-elementit kuin kauniit hempeilyt. Käytämme mausteena myös erilaisia progehtavia rytmillisiä elementtejä mutta hivenen vähemmän kuin viime levyllä, Tero lisää.

Kappaleen Synnistä syntynyt on sanoittanut ja esittää Embassy of Silencesta tuttu Ines Lukkanen, joka oli mukana myös edellisellä levyllä.

- Kyseessä on "tenhimäinen" täysin akustinen biisi, joka on tunnelmaltaan levyn synkimpiä vetoja. Edellislevyllä oli enemmän akustisia kitaroita ja naislauluja. Tällä kertaa kokonaisuutta hahmotellessani halusin, että ne olisivat pääosassa vain yhdessä biisissä. Laulamaan pyysin Ineksen, koska hänellä on helvetin kaunis ääni sekä loistava sanoituksien ja melodioiden tekotaito, Tero kehuu.

Ines sanoittaa Embassy of Silencessa englanniksi, ja Teron mukaan oli hienoa nähdä, kuinka hänen suomenkieliset sanoituksensa toivat uutta "punaista" väriä saattomaailmaan.

- Sanoitus on alunperin runo, joka kertoo piiasta, joka tulee ison talon isännälle raskaaksi, eikä isäntä tunnusta lasta omakseen. Vanhaan aikaan äpärä oli kauhistus, eikä piika pysty elättämään lasta, joten piika miettii, että sen olisi parempi kuolla.

Saattue
Kuva: Jarno Lindén / Black Pearl

PURISTEJA KIUSAAMASSA

Vuorovedellä kuullaan myös Pasi Koskisen ääntä, Alexi Laihon soolokitarointia sekä Vanguardin Aapo Romun sellonsoittoa.

- Pasi Koskinen oli selkeä valinta äijälauluvieraaksi. Laiho mursi tapaturmaisesti olkapäänsä ja kylkiluunsa juuri studiosessioiden aikaan ja soolon taltiointi viivästyi, mutta hyvää kannatti odottaa. Aapo taas on entuudestaan tuttu jokapaikan höylä, ja hänen sellonsa korosti meille tyypillistä kauneuden ja synkkyyden yhdistelmää. Sello on maailman kaunein soitin ja sen ääni saa ihmiset hiljaisiksi ja miettimään. Yhteistyö oli vaivatonta ja helppoa kaikkien kanssa. Rentoja, hauskoja ja maanläheisiä tyyppejä kaikki. Niin, ja onhan puristeja aina kiva kiusata erikoisilla ratkaisuilla, vitsailee Tero.

Kappale Verenperimä nostaa sanoituksessaan esille sukupolvelta toiseen siirtyvän väkivaltaisuuden, ja Evoluution kruunussa puidaan hampaat irvessä painavan "tosimiehen" mallia. Laulaja Tuukka Koskisen mukaan Saattueen tekstit perustuvat omiin havaintoihin sekä itsestä että ympäristöstä.

- Evoluution kruunu on havainnoinnin tulosta, kun taas Verenperimä enemmänkin jonkinasteinen käyttäytymismallin porttiteoriapohdiskelu, joskin ihan peruskoulupohjalta laadittu sellainen. Totta kai omat kokemuksetkin pilkahtavat paikoitellen taustalla, mutteivät hallitsevassa roolissa. Asian painavuudesta on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin teksteillä on lukijoita. Meidän tapauksessamme tekstien tarkoitus on palvella kappaletta ja täydentää kokonaiskuvaa. Mitään syvällisempää sanomaa teksteistä on turha ruveta kaivamaan. Jokainen kiinnostunut lukekoon itse ja muodostakoon oman käsityksensä, toteaa Tuukka.

- Me haluttiin palata sanoituksissa askel taaksepäin Jäähyvästi-levyn sanoituksista. Joka biisissä ei viillellä ranteita eikä käsitellä lopullista päämäärää. Muun muassa Vapahtaja-biisin sanoituksissa rinnastetaan alkoholismi ja uskonto ja pohditaan miten ne vaikuttavat kasvavaan lapseen, Tero lisää.

Saattueen sanoituksia on kyselty englanninkielisiä käännöksiä, ja fanit ovat kääntäneet niitä netissä itsekin. Bändi ryhtyi käännösten suhteen toimeen kun tajusi, että lähistölle muuttanut Andy Koski-Semmens (ex-Pantheist, Esoteric) oli halukas käännöstyöhön. Janin mukaan levynmyyntitilastojen ja MySpacen perusteella noin puolet yhtyeen faneista asuu Suomen ulkopuolella, ja Helsingin-keikoille tulee lähes poikkeuksetta kuulijoita Virosta, jossa yhtye keikkaili vuonna 2006, joten Jani uskoo Saattueen keikkailevan lisää ulkomailla. Laulukieli tulee kuitenkin säilymään jatkossakin suomena.

Saattue aikoo metsästää itselleen uuden levyn myötä lisää keikkoja. Vaikka bändin voisi kuvitella olevan parhaimmillaan synkeinä syksyiltoina pimeissä klubeissa, Jani kertoo Saattueen toimivan livenä melkein missä olosuhteissa tahansa.

- Pimeät klubit ovat toki visuaalisesti ja fiiliksen puolesta oiva ympäristö, mutta toisaalta isojen lavojen isot äänentoistot tuovat omat puolensa esille Saattueen raskaasta ja monikerroksisesta äänimaailmasta.

Teksti: Jussi Lahtonen

Kommentointi on suljettu.