31. Provinssirock keräsi Seinäjoen Törnävänsaareen kolmen päivän aikana noin 52 000 kävijää. Festivaalilta raportoi Ari Väntänen.
Perjantai 12.6.
Von Hertzen Brothersin musiikista jää edelleen mieleen vain se, että jokainen biisi kasvaa kasvamistaan, mutta kasvu ei johda mihinkään. Päälavan edustalle kokoontunut sankka yleisö on tästä todennäköisesti aivan eri mieltä.
Brian Molko, Placebo.
Yltympäri tatuoidun blondin jenkkikakaran pestaaminen rumpaliksi ei etukäteen kuulostanut Placebon uran järkevimmältä päätökseltä. Provinssin-keikka kuitenkin varmisti sen, mitä tuore Battle for the Sun -levy jo pisti epäilemään: Placebo uhkuu uutta puhtia.
Kenties se on nimenomaan kokoonpanon muuttumisen ansiota. Taitava Steve Forrest paukuttaa rumpujaan kuin näytön paikassa, ja uuden levyn nimikappale, Ashtray Heart ja single For What It’s Worth seisovat ylpeinä yleistietoon kuuluvien Placebo-klassikkojen rinnalla. Toinen toistaan hienompia kitaroita soittavan keulakuva Brian Molkon lauluääni on yhtä traaginen ja viekoitteleva kuin ennenkin, mutta ulkoisesti hän alkaa muistuttaa ikäistään keski-ikäistä elostelijaa. Onneksi yhtyeellä on uuden sukupolven namupoika nuoressa rumpalissaan, ja onneksi Placebon keikka oli yksi Provinssirock 2009:n hienoimpia esityksiä.
Tunnelmat olivat hienot myös toisaalla.
- Ne kirkuivat meille!, päivittelee nousevan brittiyhtyeen Baddiesin laulaja-kitaristi Michael Webster pari tuntia Rumba-teltan-keikan jälkeen ja väittää, että Baddiesin Suomen-debyytistä tuli yksi yhtyeen uran kohokohdista.
Michael Webster, Baddies.
- Englannissa bändit otetaan vastaan nihkeällä "yrittäkääpä tehdä vaikutus" -asenteella, mutta muissa maissa yleisö on valmiimpi pitämään uusista bändeistä, jatkaa basisti Danny Rowton. – Mikäs bändi tuolla nyt muuten soittaa?
August Burns Red.
Siellä soittaa pukinsorkkamerkkejä kristillisten hardcoremetallinsa lomassa viljelevä amerikkalainen August Burns Red, jolla on riveissään maailman suoraryhtisin rumpali, oikea orgaaninen rautakanki. Saman areenan seuraava esiintyjä on kotimainen Regina. Setti päättyy popparin makuun hieman turhankin jumputtavissa tanssifiiliksissä, mutta laulajatar ei Iisa ole kadottanut rahtuakaan luontaisesta lavakarismastaan. Ihana.
Iisa, Regina.
Island Stagen perjantain-tarjonnan päättää Maj Karma. Basisti K. Kuritun poseeraus ja ryntäily on tuonut yhtyeen lavapresenssiin uutta uhmaa, ja sukuelinpitoisista välispiikeistä päätellen festivaalihenki on vallannut Herra Ylpön. Uuden Salama-levyn helpot iskusävelmät toimivat livenä todella hyvin, mutta rohkea bändipä lopettaakin settinsä kylmäävään ja epähitikkääseen Jäähyväiset-eepokseen.
Teksti: Ari Väntänen
Kuvat: Vesa Härkönen
