THE BLASTER MASTER

Synkkää stadion-skata

Suomi-skan pioneeri kiertää neljännellä levyllään suoria mutkiksi. Sanoitusvaikeuksien jälkeen synnytetty Rude Boy Life osoittaa, että idealtaan simppeli nitkutus taipuu myös monipuolisempaan muotoon.

Kun suomalainen ska potkaistiin reilu vuosikymmen sitten toden teolla käyntiin, yksi avainpelureista oli oululainen Blaster Master. Bändi debytoi levyllä Skanga! vuonna 1997 ja jatkoi kolme vuotta myöhemmin Skandinistalla. Tämän jälkeen yhtye piti levytystaukoa muutaman vuoden. Kolmas levy Tuffer Than Roots ilmestytyi vaivihkaa saksalaisella lafkalla vasta vuonna 2005. Ja taas seurasi tauko.

Blaster Masterin neljännen levyn Rude Boy Lifen pohjat äänitettiin jo pari vuotta sitten. Kiekko kuitenkin viivästyi, kun laulaja-kitaristi Zakke Cuba ei saanut sanoituksia aikaiseksi. Aivan Martti Syrjä -tasolle ei ajauduttu, mutta hyvän matkaa samaan suuntaan kuitenkin.

- Mä kirjoitin ihan vitusti, mutta kaikki oli omasta mielestä ihan skeidaa, Zakke paljastaa helsinkiläisen klubin nurkkapöydässä. – Sama tila jatkui, ei vain lähtenyt. Himassa mietin, että miten kerron tämän kavereille.

Sykäyksen tukosten aukenemiselle antoi levy-yhtiöpomo Teja Kotilainen. Mies kuuli kappaleiden pohjat ja kehotti bändiä tekemään biisit valmiiksi, jotta levyn voisi julkaista. Solmun aukaisemiseksi tarvittiin kuitenkin vertaistukea kollegoilta.

- Mulla meni aikaa siihen, että pystyin myöntämään itselleni, että jos haluan nostaa rimaa, en voi tehdä kaikkea itse. Tein ne tekstit, jotka lähti ja pyysin sitten apua, tilittää sanoituskriisistä voittajana selvinnyt bändiliideri. – Otin yhteyttä pariin kolmeen oululaiseen biisintekijään. Mulla oli paljon punchlineja, jotka he sitten muokkasivat sanoiksi.

- Yksi syy tuohon tilanteeseen oli se, että musa muuttui, jatkaa pari vuotta sitten bändiin liittynyt basisti Brother Matt. – Se vaatii vakavia tekstejäkin. Nyt mennään jo niin synkäksi, että voi jo naureskella. Whatta hell, miksi peruuttaa, antaa mennä vaan!

Tuloksena oli pohdiskelevaa, jopa synkkää tavaraa. Rude Boy Lifelta löytyvät esimerkiksi kappaleet Beggar’s Catwalk, Life Is a Grave ja Desperation. Työnimistä varsinaisiksi otsakkeiksi ylenneet nimet välittävät Zaken mukaan biisien tummia tunnetiloja.

Musiikillisesti Blaster Master kokeili Rude Boy Lifella uudenlaisia ratkaisuja. Osa vanhoista soittajista putosi "kymppitonnin huollon" yhteydessä pois. Tuoreilta naamoilta uudenlaisten musiikillisten ideoiden toteuttaminen luonnistui iisisti.

- Kyllä me tässä ollaan aika uhkarohkeitakin valintoja tehty, Brother Matt pohtii. – Kun miehistö vaihtui, me kokeiltiin ihan mitä vain. Kaikki ratkaisut eivät ole kovinkaan perinteisiä. Zakke on kiusannut meitä välillä, että "vitun progeäijät!" Ei levyllä sentään progea ole, mutta erilaista soittoa.

Perinteisestä poikkeavaa on torviosuuksien vähäisyys. Torvisektio ei soita kuin parilla levyn raidalla, keikoilla ei puolestaan nähdä lainkaan puhaltajia. Muutenkin kappaleiden muotokieli poikkeaa totutusta.

- Blasterit ei ole koskaan ole ollut puristinen bändi, Zakke muistuttaa. – Me ollaan aina yritetty päivittää skata. Jos ajattelee inkamusiikkia tai irkkua tai folkkia, nehän eivät ole tuhanteen vuoteen kehittyneet. Tässä mennään tietyllä tavalla ajan hermoilla. Jätkien rootseja on niitäkin päästetty irti.

Kysymykseen "miten ska vielä voi kehittyä" ei kaksikolla ole vastausta, menohaluja kyllä. Blastereiden nykytilanteeseenkin sekä Zakke että Brother Matt kertovat olevansa tyytyväisiä. Ja se, mikä voi olla puristille kauhistus, voi tuoda yhtyeelle uusia kuulijoita.

- Vaikka me voidaan olla aika radikaaleja ska-genren sisällä, tavallisen kuuntelijan on helpompi päästä meihin sisälle, koska me ollaan kuitenkin jopa perus-rokkimusaakin. Mehän soitetaan nykyään tällaista synkkää stadion-skata, Brother Matt nauraa.

Teksti: Tuomas Tiainen

Kommentointi on suljettu.