8"Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi", kirjoitti jo Philip K. Dick. Ja saksalaisbändihän antaa kyynelvirran norua estoitta. Tämän niminen bändi rikkoisi luonnonlakeja, jos se soittaisi jotain muuta kuin fiilistelevää, "synkkää" goottimetallia naislaululla, ja näinhän asia on. On ollut jo yhteensä neljän kokopitkän ajan.
Kohtuullisen pitkä ura tarkoittaa sitä, että saksalaiset ovat jo erittäin hyviä itkeskelemään ja synkistelemään melogoottimetallin merkeissä, ja Thy Kingdom Gone paneekin parastaan. Levyn äänimaailma on yllättävänkin raskas, ja vokalisti Helen Vogt ei tyydy vain luikauttelemaan heleästi, vaan käyttää ääntään välillä varsin aggressiivisestikin.
Tunnelma on traagisen tummasävyinen, mutta ei läheskään niin falski kuin yleensä, ja vaihtelevat biisit pitävät otteessaan. Albumilla vierailee myös Samaelin Vorph, jonka vahvan panoksen ansiosta levyn nimikkobiisi on varsin napakka.
Jussi Lahtonen
