Pankkikeikka (The Bank Job), Englanti 2008. Ohjaus: Roger Donaldson. Käsikirjoitus: Dick Clement ja Ian La Frenais. Pääosissa Jason Statham, Saffron Burrows, Stephen C. Moore, Daniel Mays. Kesto: 114 min.
* *
Ryöstön suunnitteleminen ja toteuttaminen on ollut yksi elokuvien vakioaihe aina Suuresta junaryöstöstä (1903) lähtien. Niinpä tylsästi nimetty Pankkikeikka ja pääosaan kiinnitetty kovanaama Statham eivät herätä suuria odotuksia.
Tämän ryöstön tarina on kuitenkin hieman perinteistä kaavaa kiinnostavampi ja tosipohjainen. Syyskuussa 1971 joukko rosvoja onnistui kaivautumaan Baker Streetillä sijainneen pankin holviin tyhjentämään tallelokeroita. Myös saalis oli tavanomaista rahaa ja arvoesineitä luokkaa kiinnostavampi. Rosvojen näppeihin tarttui mm. arkaluontoisia kuvia erään Britannian kuninkaallisen lomareissulta, sekä seksialan ammattilaisten ynnä huumekauppiaiden keräämää vastavaa materiaalia kunnioitettujen virkamiesten yöpuolen toiminnasta. Jos lahjontarekisterit olisivat päätyneet julkisuuteen, päitä olisi putoillut varsinkin poliisihallinnossa. Oli brittijulkimoiden ja virkamiesten onni, ettei nettiä ollut vielä olemassa…
Tarkkaa tietoa saaliista ei päästetty julkisuuteen, mutta huhumylly jauhoi. Vääriin käsiin joutui epäilemättä arkaluontoista faktaa, koska tiedotusvälineille toimitettiin parissa päivässä "pyyntö" olla uutisoimatta asiasta kansallisen edun vuoksi. Ryöstö hävisi otsikoista, ja ehkä siksi rosvoja tai heidän saalistaan ei koskaan tavoitettu – ainakaan virallisesti. Vai kuinkas oikein kävikään?
Mm. Näkemiin vain, muru -sarjan luojat Clement ja Frenais ovat pitkän linjan ammattitaidolla kirjoittaneet Pankkikeikasta satiirisen jännityselokuvan, jossa on lopulta enemmän soppaa kuin sattumia. Jopa John Lennon vilahtaa ryöstön seurauksista kohisevassa julkkisjoukossa. Ohjaaja Donaldson, veteraani hänkin, on tunnettu ailahtelevuudestaan, eikä oikein osaa päättää onko hän tekemässä perinteistä brittikomediaa vai sosiaalista kommentaaria.
Pahin ongelma on kuitenkin pääroolien esittäjien ailahteleva taso. Yksi-ilmeinen Statham ei ole mikään Michael Caine. Rymistelyrainoissa hän on äijä paikallaan, mutta pitkien repliikkien lausuminen uskottavasti ei vakuuta. Iloisen 1970-luvun lavastaminen on vedetty tyypillisesti yli, mutta ainakin Life on Mars -sarjan faneihin Pankkikeikasta tehonnee.
Keskiverto elokuva, joka hauskuudessa häviää samaa ryöstö-ideaa käyttävälle Woody Allenin elokuvalle Keksejä ja konnia, eikä ole sanottavansa vakavuudessa edes Life on Marsin uskottavuustasoa.
Vesa Kataisto
