Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull), USA 2008. Ohjaus Steven Spielberg. Pääosissa Harrison Ford, Shia LaBeouf, Cate Blanchett, Karen Allen, Ray Winstone, John Hurt, Jim Broadbent. Kesto: 124 min.
* * *
Puuseppää aina tarvitaan. Kun tuon ammatin taitaja Harrison Ford ryhtyy valmistelemaan rooliaan, hän usein jättää hienostelut sikseen ja tyytyy kirveellä veistettyyn versioon. Lopputulos on tasainen mutta jähmeä, aina kun liituraita-asuinen Harrison käy puolustamaan elokuvaperhettään terroristeja sun muita ilkiöitä kohtaan. Vielä karumpaa jälkeä hän tekee komedioissa.
Mutta vaatteet tekevät miehen, eikä Indiana Jonesin asu ole mikään puupalttoo, vaan istuu Fordin ylle kuin nakutettu. Vaikka puolen tusinan käsikirjoittajan fiilaamat ja höyläämät “nokkeluudet” tulisivat kuinka kankeasti Indianan suusta ilmoille, kukaan ei epäile niiden luontevuutta arkeologi Jonesin suuhun.
Kun riisuu Kristallikallon valtakunnan ympäriltä enimmät koukerot, efektimurkut ja räiskyvät kamppailut, jäljelle jää ei vain yhtä vaan kaksi juonilankaa, jollaiset Indiaanien esikuvien, alkuperäisten 1930-40-lukujen sarjaelokuvien kirjoittaja olisi solminut nippuun ennen ensimmäistäkään krapularyyppyä.
Pääasia, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Selvästi ainakin George Lucasilla on ollut hauskaa, kun hän pääsee heti alussa nostalgisoimaan oman läpimurtoteoksensa, American Graffitin (Svengijengi ’62) hengessä – Ford näytteli siinäkin. Vuodessa 1957 on pahisten asut riisuttu hakaristeistä ja päivitetty sirppi & vasara -kuviollisiksi. Älykkyyttä ei ole lisätty, rokki vain raikaa ja ydinpommmit paukkuvat. Kohta on ensimmäinen seikkailu saatu pakettiin ja professori Henry Jones pääsee tuokioksi supersankarirooliinsa, opettajaksi.
Sitten siirrytään Spielbergin kotikentälle ja siihen perinteiseen jonesteluun Perun viidakoissa kristallikallojen sekä muiden ufojuttujen parissa. Tämä on astetta puisevampi osuus, koska nekin katsojat (suurin osa) jotka eivät ikinä ole nähneet Indiaaneja valkokankaalta vaan vain videon ja -pelien välityksellä, tajuavat että natsit… siis neukut eivät saa saada maailmanherruutta käsiinsä.
Kristallikallon valtakunta on pyritty toteuttamaan mahdollisimman perinteisin kuvaus- ja efektimetodein, mutta ei tietokonegrafiikan riemumarssiltakaan ole vältytty. Kokonaisuus vaikuttaa disneylandiaaniselta vuoristorata-ajelulta, jossa on vähän kaikille kaikkea, mutta muistikuvat haihtuvat pian kuin hattara huvipuistosta poistuttua. Laadukasta mutta riskitöntä viihdettä.
Vesa Kataisto
