Doomsday, Iso-Britannia 2007 Ohjaus: Neil Marshall. Pääosissa: Rhona Mitra, Malcom McDowell, Bob Hoskins. Kesto: 105 min.
* *
Yhden tähden elokuvat ovat usein huomattavasti kahden tähden elokuvia kiinnostavampia. Näin on asioiden laita tässäkin tapauksessa. Kyllähän silkka sonta aina kuplamuovikuorrutetun jätöksen voittaa.
Näillä mennään: tappajavirus on saastuttanut Glasgow’n, joten koko pohjoinen Englanti saarretaan sähköaidalla. Jääkööt kaikki ne juntit sinne kitumaan. Ihmiset joutuvat ruuan puutteessa syömään toisiaan, mitä ei kylläkään missään vaiheessa selitetä: onko virus tappanut myös eläimet ja purkkisapuskan vai mitä? Mutta eipähän moisia turhanpäiväisyyksiä tämänlaatuisissa elokuvissa yleensäkään selitellä. Eikä selitellä kauhean paljon mitään muutakaan, mutta elokuvan sisäisen (epä)logiikan kanssa oin pakko ratsastaa.
Tämä elokuva on lähes sairaan huono, mutta myös huonolla tavalla hyvä. Jos ette edellisen lauseen logiikkaa ymmärtäneet, niin myönnettäköön, että kirjoittajansakin mielessä se aiheutti aikamoisia ongelmia. Kun tarinan kiduttavasta alusta (eli ensimmäisestä puolitoistatuntisesta) on selvitty, päädytään varsin hatarasti perusteltuun auto autoa vastaan -takaa-ajoon, jonka päättymisen jälkeen seuraa vielä jatko-osaa ennusteleva keskustelu. Apua!
Musiikissa ei ole kamalasti valittamista – ellei satu vihaamaan brittiläistä 80-luvun musiikkia. On Frankie Goes to Hollywoodia, on Adam & The Antsiä ja Siouxsie & The Bansheesiä. Ja elokuvan tapahtumavuosi oli muistaakseni 2028. Siitä voisi ajattelevampi ihminen tehdä joitain johtopäätöksiä. Minä en.
Markku Halme
