Backyard Babies

15.12.2006 Klubi, Turku

Ruotsalaiset osaavat. Koko tämän vuoden yksi kovimmista ellei jopa kaikkein kovin veto nähtiin The Soundsin viimekertaisella Klubin-keikalla – aivan huikeata. Niinpä nyt olikin pakko käydä katsomassa, millaisessa iskussa Backyard Babies on keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Poikkeuksellisen aikaisin alkanut keikka veti Klubin täyteen suolaisista lipunhinnoista huolimatta. Fanituotekauppakin näytti käyvän kohtalaisesti huolimatta turhan korkeasta hintapolitiikasta.

Rockista puhuttaessa suomalaiset ovat melkoisia ruotsalaisten ystäviä. Dregenin ja kumppaneiden astellessa Klubin lavalle lämmön saattoi aistia, siksi huumaavan vastaanoton he saivat. Nämä Ruotsin Hanoi Rocksit näyttävät olevan kovassa kurssissa Turussa.

Ruotsalaisista action- / hard rock -bändeistä Backyard Babies on ollut minulle bubbling under -tilassa jo pitempään. Ihan hyvää musiikkia se on tehnyt, mutta suurempaa ahaa-elämystä yhtye ei ole vielä herättänyt, toisin kuin esim.virkaveljensä The Hellacopters ja The Hives. Klubin vellovan yleisömassan keskellä kuitenkin heräsi kysymys "miksi näin on?". Bändin uusimmankin levyn kohdalla olen tuijotellut liikaa arvosteluja. Albumia ei ole tullut kuunneltua, vaan olen uskonut liikaa toisten mielipiteitä. Päätin, että tähänhän on tultava muutos.

Setti potkaistiin liikkeelle uuden levyn nimikkobiisillä ja aloitusraidalla People Like People Like People Like Us. Sitä en tiedä, onko The Clash -biisi saanut nimensä eräältä edesmenneeltä yhtyeeltä, mutta ainakin kappale rullasi eteenpäin aivan yhtä mallikkaasti kuin kappaleet The Clashin keikoilla aikoinaan (Väitätkö nähneesi The Clashin livenä? – tp. ihm.). Enää en ihmetellyt yhtään, miksi nämä ruotsalaiset rokkarit halutaan Suomeen aina uudelleen ja uudelleen.

Making Enemies Is Good -levyn Brand New Haten jälkeen palattiin uusimman levyn materiaaliin. Heroes & Heroines sai eturivin hirveään tanssiin, ja sitten siirryttiin Tähtien sodan maisemiin Making Enemies Is Goodin Star War -kappaleen myötä. Backyard Babiesin kappaleet pyörivät saman kaavan ympärillä, mikä voisi periaatteessa olla ongelma. Sitä se kuitenkaan ei ole, sillä orkesterilla on taito tehdä tarttuvia kertosäkeitä ja rullaavia kappaleita. Tämän osoitti viimeistään varsinaisen setin loppuun jätetty Earn the Crown, joka imi viimeisetkin hikipisarat irti Klubin villiksi äityneestä yleisöstä.

Encore alkoi riisutusti sekä kappaleen että laulajakitaristi Nicken pukeutumisen osalta. Keikan aikana hikistynyt paita oli jätetty takahuoneeseen ja päälle oli vedetty hihaton t-paita, joka paljasti runsaalla kädellä tatuoitua yläkroppaa mukavasti. Tässä vaiheessa keikka toi mieleen Social Distortionin ja erityisesti sen solistin Mike Nessin, jotka varmasti ovat Backyard Babiesille ja Nickelle vaikutteita antaneetkin. Akustinen versio Painkillerista hoitui yksinomaan Nicken voimin, muun orkesterin keskittyessä nauttimaan nestetankkauksesta. Loistelias veto ja molemminpuolinen hengähdystauko.

Vanhempaa materiaalia kuultiin Total 13 -levyltä poimitun Highlightsin muodossa. Tämän jälkeen Look at You piiskasi ja laulatti yleisöä armottomasti: "All I want is you!" Ja kaikki mitä Klubi halusi oli Backyard Babies. Niin paljon hyvää oli jo kuultu, mutta jotain erityisen hyvää oli vielä tulossa: viimeiseksi kappaleeksi oli ei yllättävästi jätetty Minus Celsius Stockholm Syndrome -levyltä. Tavattoman helposti tarttuva ja ah, niin hyvä, simppeli rock-biisi, ehdottomasti Backyard Babiesia parhaimmillaan.

Soiton tauotessa oli väsynyt, mutta onnellinen olo. Hyvä keikka, hyvä meininki, ehkä pian uudelleen. Ensi kesänä?

Petri Kipinä

Kommentointi on suljettu.