Tammerfest 2003 – Viiltävä läpileikkaus

19.07.2003 Tampere

Kaupunkifestivaalien perinnettä jatkava Tammerfest oli tänä vuonna harvinaisen tasokas. Miltei viikon mittaisen festivaalin aikana tapahtumia ja bändejä riittää laidasta laitaan. Pääkonsertithan järjestettiin tuttuun tapaan Ratinan puistossa, klubitarjonnan ollessa samaan aikaan melkoisen kattavaa. Ulkomaisia esiintyjiä ei Henry Rollinsin lisäksi juurikaan ollut, ja mihinkäs niitä tarvittaisiinkaan, kotimaisten ollessa niin hyviä?

Valitettavasti oma panokseni Tammerfestin kohdalla jäi tällä kertaa pelkästään Ratinan lauantai-iltaan. Lauantain esiintyjistä Peer Günt ja Sonata Arctica olivat edeltäneet illan pääesintyjiä Lordia ja Stratovariusta, joiden esityksiä olin ollut todistamassa viikko sitten Tuskassa.

Bändien setissä ei suuria mullistuksia ollut tapahtunut viikon aikana, ja varsinkin Lordi kaipaisi jo kipeästi lisämateriaalia. En ole Lordia tosin nähnyt kuin pari kertaa, mutta tietojeni mukaan setti on miltei aina sama, eli käytännössä koko debyyttilevy varustettuna parilla satunnaisella coverilla, kuten Alice Cooperin He’s Back (The Man Behind the Mask)- tai Acceptin Midnight Mover -klassikoilla. Erinomaista aineistoahan nuo kaikki ovat, mutta yhden levyn materiaalilla ei vielä ole kovinkaan suurta vaihtelunvaraa. Toisaalta, harva ensikertalainen on ikinä toiminut yhtä suurissa puitteissa kuin Lordi.

Lordin keikka käynnistyi pamausten saattelemana Get Heavy -avauksella, ja tutut hitit kuten Devil Is a Loser, Dynamite Tonite ja vihonviimeinen Would You Love a Monsterman? huudattivat Manseen kokoontunutta väestöpohjaa. Pyrot ja efektit toimivat iloisesti, tosin on suoranainen ihme, ettei bändi tuupertunut lavalle kuumuuden ja nestehukan takia – ulkolämpötila oli päälle kolmenkymmenen koko ajan, ja tuskinpa tulipallot sitä vähensivät.

Strato oli illan pääesiintyjä, ja viisikko hoiti hommansa kunniakkaasti kotiin. Melkoisen hittipainotteinen iltama ei ollut suuria muutoksia kokenut sitten Tuskan, mutta eipä kai sitä viikossa muutoksia tarvitsekaan tehdä, varsinkin kun bändi oli tässä välissä vieraillut vielä Espanjassakin. Erityisen hyvin tänä iltana kulkeneet Black Diamond, Kiss of Judas sekä erään tunnetun humppayhtyeenkin versioima korkealla ja matalalla metsästämiskipale ammensivat virtaa kuin ydinvoimalasta, eikä yleisölle tuskin jäänyt mitään valittamisen aihetta.

Valitettavasti aikatauluni ei antanut myöten muihin Tammerfest-tapahtumiin, mutta kokonaisuus vaikutti tänäkin vuonna erittäin positiiviselta. Tammerfest näkyi toki katukuvassa, muttei missään vaiheessa haitannut tai turmellut ihmisten elämää kuten kotoisa DBTL, tuo konkurssipesistä syvin. Olivat Laiturin "perinteet" rahanhaaskaamisen lisäksi mitkä tahansa, niin syytä olisi silti ottaa oppia Nääsvillen suunnasta kuinka kaupunkifestivaali oikein järjestetään. No, samahan se enää minulle on, koska naapurikuntaan muuttaneena minun verorahojani ei enää syydetä penniäkään minkään uppoavan laivan tilkitsemiseen.

Jussi Lahtonen

Kommentointi on suljettu.