Miljoonarock 2004

04.09.2004 Tuuri

Kun viime keväänä alkoi kuulua huhuja Tuurin kyläkauppaan esiintymään saapuvasta Scorpionsista, moni otti asian huvittuneesti vastaan. Suomen suurimman kyläkaupan omistaja Vesa Keskinen kertoi julkisuudessa, että hänen lempiyhtyeensä Scorpions tulee soittamaan kotikylälle, vieläpä omaan kauppaan. Kuukausien sopimusneuvottelujen jälkeen Keskinen sai kiinnitettyä yhtyeen ja noin puoli vuotta asian julkisuuteen tulon jälkeen kaikuivat tutut hard rock -hitit vajaalle parillekymmenelle tuhannelle silmäparille. Maailman suosituimman saksalaisbändin ympärille kehkeytyi lopulta kaksipäiväinen Miljoonarock.

ScorpionsTurusta Tuuriin huristeli neljä-viisi tuntia. En olisi voinut kuvitellakaan meneväni seuraavana päivänä eli sunnuntai-iltana Helsingin vanhaan ja kolkkoon jäähalliin seuraamaan Scorpionsia. Alusta asti oli selvää, että matkailu avartaa ja täten päämääränä on Tuuri. Koska loppukesästä on vielä hyvät kelitkin, ei pieni ajelu pitkin poikin Järvi-Suomea ollut lainkaan hullumpaa ja lisäksi se on yleissivistävää. Lisäksi Scorpionsin toinen Suomen keikka Miljoonarockia seuraavana päivänä ilmoitettiin vasta kuukausia myöhemmin kuin Tuurin esiintyminen.

Saavuimme Tuuriin siinä kolmen paikkeilla. Onnistuneen ajomatkan ainoita kriisejä olivat turhan innokkaasti liikkeellä olleet ampiaiset, jotka hyökkäsivät kimppun ensimmäisen kerran Oriveden Orituvan terassilla. Kymmeniä lentäviä pikkupiruja sai väistellä ihan tosissaan. Luulin ilmiötä paikalliseksi, mutta Orivedeltä ylöspäin asia vaan paheni. Tuurissakin parkkipaikalla ampiaisia oli liikkeellä turhan monta. Mikä lie syyskiima ajanut elukat liikkeelle, mutta pahemmilta vaurioilta onneksi vältyttiin.

Kyläkaupan tienhaaraan päästyämme oli vuorossa etsiä autolle parkkipaikka. Ikkuna auki ja vihreään liiviin pukeutunut nuori mies vinkkasi, että "ajakaa se tuonne Keskisen taakse". Missähän moinen paikka sitten lymysi, ensikertalaisina tuo käsite oli vieras. Noin kilometrin jälkeen paikka kuitenkin löytyi.

ScorpionsKyläkaupan alue oli paljon suurempi kuin oli kuvitellut. Televisio ja lehtikuvat eivät ainakaan suurenna Keskisen imperiumia, se on nähtävä omin silmin. Vastaavankokoisia parkkipaikkoja ei ole Suomessa montaa. Ympäri kauppakeskusta levittäytyvä asfalttikenttä on suunnattoman kokoinen, matkailuautojen ja karavaanarien kansoittamana lisäksi elävän näköinen.

Konserttisalina toimi vielä keskeneräinen ruokaosaston laajennusosa. Valtavan kokoinen halli säilynee alakerrastaan jatkossakin mahdollisena keikkapaikkana, sillä sitä virkaa se toimitti ainakin nyt varsin hyvin. Seinät eivät olleet vielä ehtineet pystyyn, mutta kuvitella sopii, millainen jättitalo ruokaosastosta tulee valmistuttuaan. Minkään rakennusjätteen keskellä ei kuitenkaan tarvinnut olla, vaan alue oli erittäin siistissä kunnossa.

Perinteisiä helppoheikkejä ja lakritsikauppiaita alueella ei ollut lainkaan, ainoa paitamyyjäkin sattui olemaan tuttuni. Ilmeisesti täällä ostetaan kaikki Kyläkaupasta, eikä pihalle pääsekään kaupustelemaan ihan noin vaan. Valitettavasti itse kaupassa ei tullutkaan käytyä, koska oletus sen sunnuntaiaukiolosta osoittautui vääräksi.

Bileet olivat alkaneet jo perjantaina, jolloin juhlia tähditti kolmelle tuhannelle ihmiselle Leningrad Cowboys, Miljoonasade ja Anssi Kela. Näistä lähinnä Miljoonasade olisi kiinnostanut. Teimmehän Down By The Laiturissa yhdeksän vuotta sitten maailmanhistoriaa, kun apuroudarina avustin yhtyettä soittamaan Samppalinnan maauimalan vettä täynnä olevan altaan pohjalla. Edellinen Miljoonasade-keikkakokemukseni taitaa olla keväältä 2000 Helsingin Savoy-teatterista.

Kyläkaupan Sininen grillijuhla ei sekään olisi varmaan ollut lainkaan hullumpi tapahtuma. Samalla rahalla sai mättää niin paljon kuin jaksoi tai kehtasi. Lisäksi epäviralliseksi Suomen kansallisruoaksikin ristityn HK:n Sininen -lenkin syöntikilpailu olisi varmasti ollut mielenkiintoista seurattavaa – voin kuvitella "Hyvä Paavo, yks viälä!" tai "Anna mennä, Arska!" -huudot elävästi korvissani.

Miljoonarockin esiintyjälistaa kritisoitiin kovasti ns. "vakavasti otettavissa rockpiireissä". Allekirjoittaneenkaan mielestä lauantain ensimmäinen esiintyjä Pizza Enricue ollut edes hauska vitsi, vaan pikemminkin kauhea painajainen. Muuten sympaattiselta vaikuttavan, vastikään Tuuriin muuttaneen Idols-mies Jani Wickholmin esittämät suomirockklassikot olisivat soljuneet sulavammin, mikäli niitä olisi esittänyt esimerkiksi Kolmas nainen. Naapurikylästä Alavudelta lähtenyt yhtyehän olisi ollut nyt suhteellisen aktuellikin, koska se esiintyi vastikään Eppu Normaalin lämmittelijänä Ratinan stadionilla Tampereella. Maija Vilkkumaa ja Popeda sen sijaan puolustivat paikkaansa kansansuosikkeina ja rockia esittävinä bändeinä. Popeda jopa soitti Scorpionsin jälkeen, mikä varmasti aiheutti jopa itse Pate Mustajärvessä jonkinlaista tutinaa.

Kuitenkin se, jonka vuoksi tänne tultiin, oli Scorpions. Keväällä Unbreakable-levyn julkaissut hannoverilaisbändi on taas hyvässä vedossa pienen lamakauden jälkeen. Livenä yhtye on varmaan toiminut koko ajan, mutta levypuolella sinfoniaorkesterin kanssa touhuilut ja kokeellinen ei-hevilevy Eye ll Eye eivät toimineet odotetulla tavalla. Unbrekable sen sijaan on paluuta 80-luvulle ja elämää suurempien kovarokkibiisien pariin.

ScorpionsJuontohommat hienosti hoitanut entinen Miss Miljoona Marianne Harjula oli jäädä Vesa Keskisen jalkoihin ennen Scorpionsin lavalle tuloa. Hurmioitunut kauppias ilmoitti lempikappaleekseen Scorpionsin tuotannosta Still Loving You’n ja rokkibiiseistä Passion Rules the Gamen. Mies ryhtyikin huudattamaan yleisöä ja innosti heitä hokemaan "Klaus, Klaus, Klaus", mutta yhtyepä ei saapunut lavalle ennen alkunauhaa. Välillä ulkomainen lavamangeri tai vastaava herra kävi jo toppuuttelemassakin Keskistä, joka vihdoin tajusikin poistui takavasemmalle.

Ja sieltähän se illan päätähti tuli. Keikka alkoi Unbreakable-levyn New Generationilla. Vesa Keskinen ei ollut illan ainoa seitsemännessä taivaassa lentelevä ihminen, sillä laulaja Klaus Meinen ilme isolla videonäytöllä oli todella hämmästynyt. Esimerkiksi jostain syystä kesken kaiken lopetetun Holidayn aikana Meine ei ollut uskoa silmiään ja korviaan. Eivätpä tainneet sakemannit tietää, että "keskellä ei mitään" olisi tämänkaltainen haltioitunut vastaanotto. Käsimeri ja huutomyrsky oli aivan mieletöntä.

ScorpionsScorpionsin setti oli suurinpiirtein sama kuin kesäkuussa Sweden Rockissa Etelä-Ruotsissa. Kappalekavalkaadi oli pääosin todella hieno. Itse en ole koskaan pitänyt Tease Me, Please Me:stä, eikä James Kottakin noin kymmenminuuttista rumpusoolostakaan ollut muuta nautintoa kuin se, että sen aikana ehti mukavasti käydä autossa asioilla ja palata sopivasti Blackoutin sulosointujen säestyksellä takaisin. Vaikka Scorpions innostui soittamaan kaksi encoreakin, ei yleisö silti halunnut päästää bändiä pois. Helsinki jäi kuulemma seuraavana päivänä ilman Blackout-levynkin päättävää When the Smoke Is Going Downia, mutta Tuurissa se ansaitusti kuultiin.

Hymy on nyt kaikonnut monen kyynikon suulta ja voittajan on helppo hymyillä matkalla pankkiin. Vajaa 20 000 ihmistä (erään järjestysmiehen suusta 18 000, Marianne Harjulan mukaan noin 15 000, Kymmenen uutisissa "yli 15 000" ja lehdistössä "noin 20 000") on aina eri kuin ne "muutama tuhat", jotka näkivät Scorpionsin seuraavana päivänä Helsingin jäähallissa. Vesa Keskisellä on suuria suunnitelmia tulevaisuuden varallekin – sen lisäksi että alueelle rakennetaan suunnaton hotelli ja nyt keskeneräinen ruokaosasto valmistuu, on mies väläytellyt julkisuudessa haluavansa Bon Jovin ja AC/DC:nkin Tuuriin. Todennäköisesti tämä taikasormi onnistuukin siinä vielä. Kulunut viikonloppu auttaa varmasti ja Scorpionsin manageriportaalla lienee suhteita sinne sun tänne. Joka tapauksessa sana tapahtumasta leviää kulovalkean lailla.

Jo nyt Scorpionskin on luvannut tulla uudestaan keikalle, mutta Keskiselläpä on takataskussaan todellinen pommi – pikainen juttutuokio hänen kanssaan antoi varsin selkosanaisesti ymmärtää, että miehen toinen lempiorkesteri AC/DC onkin jo tulossa Tuuriin:

- Keskinen, terve, hieno ilta! Mites sen AC/DC:n laita, saatko senkin tänne vielä joskus?
- Terve, 2007.
- Häh?
- 2007, se on jo varma!

Miljoonarockin ajankohta oli todella onnistunut. Syyskuun alku ei syö mitään muuta festivaalia ja Tuurin sijainti on erittäin otollinen pohjoissuomalaisillekin. Palvelu pelasi, järjestysmiehet ja henkilökunta olivat avuliaita, häiriköitäkään ei näkynyt. Tästä on hyvä jatkaa – takametsien tavarataloihme on hyvää vauhtia nousemassa uudeksi festivaalikohteeksi. Lähden mielelläni ensi vuonna uudestaan Miljoonarockiin.

ScorpionsScorpions Tuurissa 4.9.2004:
Intro
New Generation
Love ’Em Or Leave ’Em
Bad Boys Running Wild
The Zoo
We’ll Burn The Sky
Deep And Dark
Coast To Coast
Holiday
Through My Eyes
Remember The Good Times
Tease Me, Please Me
Rumpusoolo – James Kottak
Blackout
Blood Too Hot
Kitarasoolo – Mathias Jabs
Big City Nights
——————————-
Still Loving You
Wind Of Change
Rock You Like A Hurricane
——————————-
When The Smoke Is Going Down

Teksti ja kuvat: Kimmo Jaramo

Kommentointi on suljettu.