Dimmu Borgir, Hypocrisy, Norther

25.10.2003 Nosturi, Helsinki

Norjan black metal -suurlähettiläs Dimmu Borgir julkaisi uuden levyn syksyllä ja kierteli Eurooppaa sen tiimoilta. Norjalaisten seurana olivat ruotsalaista äärimetalliosaamista parhaimmillaan esittävä Hypocrisy sekä Suomen ikiomat siloposket Norther.

Saavuin Nosturiin juuri parahiksi Northerin aloitellessa melometalliryöpytystään. Eturiviin oli jo pakkautunut sankka joukko bändin faneja tietty sormiasetelma ylöspäin sojottaen. Northerin keikka ei tarjonnut mitään ihmeellistä bändin pari kertaa aiemmin nähneelle allekirjoittaneelle, joka ei ole muutenkaan ikinä pitänyt moisesta kasvottomasta tiluhevin ja muka-brutaalin ulosannin ristisiitoksesta. Silmiinpistävintä keikassa oli kosketinsoittajan täysin ilmeetön ja välinpitämättömän oloinen olemus. Synat tulkoon taustanauhalta, jos soittajana on elämäänsä kyllästynyt zombie.

Allekirjoittaneelle illan odotetuin bändi oli ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Hypocrisy. Setti alkoi bändin raskaaseen sarjaan nostaneen Abducted-levyn introlla, jota seurasivat levyn ikihitit Roswell 47 ja Killing Art. Vahvan lavakarisman omaava Hypocrisyn johtohahmo Peter Tägtren oli kovassa vedossa, kuten myös bändikaverinsa. Pääasiassa keskitempoista (ja synkempää) materiaalia sisältänyt keikkasetti vedettiin läpi tiukalla intensiteetillä turhia löpisemättä, vaikka Tägtren muistikin kiitellä loppuunmyydyn Nosturin loistavasti mukana riehunutta yleisöä pariin kertaan. Lämmittelybändin asemaan joutunut Hypocrisy ei saanut soittaa kuin kolmisen varttia.

Sitten illan pääesiintyjään, jonka suosio taitaa olla jo nyt niin suurta kuin sen tyylisellä musiikilla on ylipäätään mahdollista. Toista kertaa Nosturissa konsertoinut Dimmu Borgir toi mukanaan välkkyvän valoshown sekä millintarkkaa ja ammattimaista soitintyöskentelyä, mutta jokin puuttui. Se oli fiilis. Koko vajaan puolentoista tunnin setin aikana ei mikään oikein säväyttänyt allekirjoittanutta, eikä se johtunut todellakaan siitä, etten sen tarkemmin tunne bändin tuotantoa kuin muutamien biisien verran. Dimmun esiintyminen oli aneemista, kitaristi-kliinivokalisti Silenozia lukuunottamatta. Edes kaikkien jäsenten yllä nähdyt naula-nahka-niitti-vermeet eivät tuoneet esitykseen pontta.

Kun bändi aloitteli encorenaan Mourning Palacea (en ole ikinä ymmärtänyt, miksi juuri se biisi on muka joku Dimmun "hitti"), oli aika suunnata kohti vielä tungoksetonta narikkaa. Dimmu Borgir jäi taas lämppäribändin jalkoihin. Niin kävi bändin aiemmallakin Suomen-vierailulla, jolloin saksalainen Destruction vei Dimmua mennen tullen.

Hypocrisyn settilista: Intro / Roswell 47 / Killing Art / Apocalypse / Pleasure of Molestation / Destroyed / The Final Chapter / Fire in the Sky / Buried / Eraser / Fractured Millennium

Jussi Helenius

Kommentointi on suljettu.