500 KG LIHAA

Kapulana rattaassa

- Se on ihanan lapsellinen nimi, Maritta Kuula myhäilee. – Ajattele nyt, jos ehdottaisi 5-vuotiaalle, että annetaan bändille tällainen nimi: "Joooo!" Kulttiyhtye 500 kg lihaa on tehnyt paluun.

500 kg lihaaOlli Kauniskangas, Kauko Röyhkä, Kimmo Laine, Maritta Kuula ja Kari Salminen piirittävät Turun Päiväkoti-klubin pöydälle viskatun haastattelunauhurin tyyliin, joka kielii tasa-arvosta. Heidän yhtyeensä on selvästikin enemmän kuin tunnettujen perustajajäsentensä sivuprojekti.

Kauko Röyhkä mainitsee Nuottikirjassaan, että 500 kg lihaa perustettiin keväällä 1982 "huumorimielessä". Hän täydentää, että alun perin tarkoituksena oli tehdä musiikkia nyttemmin Leo Bugarilovesissa soittavien RukiVehrin ja Pupu Lihaviston taidenäyttelyyn. Musiikki päätettiin säveltää Kuulan kirjahyllystä sattumanvaraisesti napatun runokirjan pohjalle. Käteen osui Uuno Kailaan kootut runot. Pian taiteilijat Lihavisto ja RukiVehr soittivat itsekin bändissä, ja ensimmäisillä keikoilla Maritta Kuula soitti haitaria neekeriksi pukeutuneena.

- 1980-luvulla vastaanotto oli suorastaan aggressiivinen. Bändiä vihattiin aika lailla. Jotkut diggasivat, mutta useammat inhosivat, esimerkiksi mun oman bändin soittajat, Röyhkä nauraa.
- Silloin ei ollut niin paljon musiikillisia alakulttuureja kuin nykyään, rumpali Kari Salminen miettii. – Nythän meillä on valmis diggarikunta – pieni, mutta olemassa.

Ensimmäinen albumi Etkös ole ihmisparka ilmestyi vuonna 1982. Kokoonpanovaihdosten koetteleman yhtyeen toinen pitkäsoitto Ruusumajassa julkaistiin kolme vuotta myöhemmin ja sillä erää viimeinen albumi Akvaario vuonna 1988.
- Bändi hyytyi siihen, että minä ja Maritta muutettiin Turusta Helsinkiin, Röyhkä miettii. – Näin epäkaupallista bändiä oli raskasta pitää yllä.

Akvaario-albumilla soittanut kokoonpano aktivoitui keikkailemaan viime vuoden puolella. ’90-luku teki vaihtoehtoisuudesta varteenotettavan vaihtoehdon, joten nykyaika on aikaisempaa otollisempi 500 kg lihaan kaltaiselle bändille.

- Mutta on niitäkin, jotka ovat pitäneet meistä alusta lähtien, Maritta Kuula tähdentää. – 500 kg lihaa on ollut niille hyvä kaveri, vähän kuin tupakka.
- "Tupakka, hyvä kaveri". Voi jumalauta, basisti-kosketinsoittaja Kimmo Laine yskähtää. Pöydän ympärille kerääntyneet viitisensataa kiloa lihaa hytkyvät naurusta.

Friikkiys

Maritta Kuulan mukaan 500 kg lihaa on täysin erilainen kuin soittajiensa muut bändit. Siinä on vaikutteita itkuvirsistä ja keskiaikaismusiikista, ja niitä ei pop-genressä pääse liian usein tuomaan esille.
- Kun Suomessa sävelletään runoja, niistä tulee yleensä laulelmallista musiikkia, Röyhkä jatkaa, – sellaisia Loiri/Leino-juttuja. 500 kg lihaa on rockia Velvet Undergroundin ja The Doorsin mielessä.

Sekä bassoa että kitaraa soittava Röyhkä on joskus maininnut 500 kg lihaan antoisimmaksi ympäristökseen.
- Kyllä tässäkin paljon työtä on, mutta se on erilaista. Pääsen soittamaan kitaraa, mikä on mulle tärkeää. Kyllähän mä omassa bändissäkin jotain rämpytän, mutta en pysty soittamaan instrumenttia kunnolla niiden jätkien sovituksissa.

- Nykyajan musa, se keskityylin rock, on aika pliisua. Jostain rapista voi löytää vielä kapinaa. 500 kg lihaa on jopa oudompi ja friikimpi kuin oma bändini, joka sekin on nykyaikana aika friikkiä. Mutta se on konventionaalisempaa ja voi jopa joskus soida radiossa. 500 kg lihaa ei tule koskaan soimaan radiossa, tai korkeintaan erittäin harvoin.

- Paitsi jos me muutetaan maailmaa, Maritta Kuula fantasioi. – Me lyödään kapuloita nykyajan rattaisiin, ja on monia, jotka inhoavat tätä aikaa.
- Maailma ei muutu.

Mutta jos maailma muuttuisi 500 kg lihaan kaltaiseksi, se ei olisi enää friikkiorkesteri.
- Tuo on totta, Salminen hoksaa. – Mietityttää kyllä nyt jo, että ollaanks me enää friikkejä; Meidän uusi levymmehän on saanut hyviä arvosteluja. Mitä helvetin omituista musiikkia semmoinen on, jota kaikki ymmärtää? Pitäis vaihtaa tyyliä!

Runous

Kauko Röyhkä on levyttänyt omille levyilleenkin sellaisia Uuno Kailaan runoja kuin Musta satu ja Crescendo, mutta erityisen tärkeä Kailas on 500 kg lihaa -yhtyeelle. Maritta Kuula sanoo, että aikoinaan hyvinkin suositut Kailaan runot ovat "käsittämättömän valideja" vielä tänäkin päivänä. Salminen tarkentaa, että Kailas käsitteli ikuisesti ymmärrettäviä teemoja, kuten itsetyydytystä ja itsemurhaa.

- 80-luvulla Kailas ja aikalaisensa tuntuivat todella vanhanaikaisilta, Röyhkä muistelee. – Ne edustivat sotia edeltänyttä Suomea, sitä tunkkaista äärioikeistolaisuutta ja sankarikuolemanpalvontaa. Me löydettiin Kailaasta muunlaisiakin sävyjä. Hän käsitteli muun muassa seksuaalisuutta. Olin nuori -runo esimerkiksi kertoo itsetyydytyksestä.

- Mä luulin, että se käsittelee homoseksuaalisuutta, Kuula ihmettelee. – Kailashan oli homo. Järkytti lukea Kailaan elämäkerrasta, että hän oli mennyt koputtamaan jonkun paskana pitämänsä säveltäjän ovelle ja huutanut, että "sinä et sävellä minun tekstejäni!" Että jos yöllä kuuluu koputusta, se on Uuuuuuno… Hän oli epämusikaalinen ihminen.
- Sehän sopii meille, Salminen tuhahtaa.

- Kun valkeat hevot jolkottavat nummella, niin eihän se voi olla vaikuttamatta soittajiin, Kimmo Laine valottaa runouden ja musiikin suhdetta. – Enemmän se tosin kuuluu soundeissa kuin soitossa.

- Mä reagoin soitollani Marittan laulutapaan, siihen soundiin, en niinkään sanoihin, Salminen kertoo.
- Mä reagoin runoon ja sä reagoit mun reaktiooni. Joskus olisi kiva kokeilla vapaamuotoisempaakin runoutta, Kuula miettii. – Voisi rikkoa sitä a- ja b-osa -systeemiä.
- Sieluhan menee myös beatin ja undergroundin puolelle, Röyhkä huomauttaa. – Me nimittäin otettiin poikkeuksellisesti mukaan yksi cover-biisi, Jarkko Laineen 60-luvulla sanoittama Eero Koivistoisen kappale Lennosta kii. Ja tehtiinhän me aikoinaan jopa ensimmäinen koskaan kirjoitettu suomalainen taideruno. Juhana Cajanus -niminen heebo kirjoitti 1600-luvulla runon "Etkös ole ihmisparka aivan arka," jonka osia me sävellettiin meidän ensimmäiselle levylle.

Sielu-levyllä on myös Röyhkän Jumalan lahja -levyltä tuttu Saksalaisten tuho.
- Se toimii hyvin keikoilla. Ja Uuno ja kumppanithan olivat aika saksalaismielisiä, joten Saksalaisten tuho on vastapainoa sille, Röyhkä nauraa.

Röyhkeys

500 kg lihaa kuvailee itseään yhtyeeksi, jonka idea on voimakas, joka työskentelee vapaasti ja spontaanisti ja jolla on ainutlaatuinen soundi. Miehistöä kiinnostaa jatkaa yhtyeen pyörittämistä, etenkin kun lihalle tuntuu olevan kysyntää.

- Pitäisi tehdä uusia kappaleita, Röyhkä korostaa. – Kaikki uuden levyn kappaleet on tehty 80-luvulla. Vanhoja, levyttämättömiä biisejä olisi enemmänkin. Ne ovat hyviä, joten ne kannattaisi levyttää pois kuleksimasta.
- Kivoin fiilis tulee kuitenkin ihan uusista biiseistä. Niiden tekeminen on luovempaa kuin 20 vuoden taakse palaaminen, Kuula huomauttaa.

Plastic Passionin julkaisema Sielu on tällä hetkellä ainoa saatavilla oleva 500 kg lihaa -levy. Levyllä on sekä aiemmin julkaistuja että ennenjulkaisemattomia biisejä. Albumi tallennettiin livenä Turun TVO:lla marraskuussa 2003.

- Me äänitettiin vain yksi keikka, mutta siinä oli niin paljon biisejä, että päästiin valitsemaan parhaat. Jotkut levyn biiseistä on julkaistu aiemminkin, mutta uudet versiot toimivat paremmin kuin alkuperäiset, Röyhkä sanoo.
- Jotain soitettiin ja laulettiin uudestaan studiossa, mutta livesoittoa se on. Klikkiä ei ole käytetty eikä raitakakkua rakennettu. Yleisöreaktiot pyyhittiin pois siksi, että kuulija voisi keskittyä biiseihin.
- Livemäisyyden todella kuulee, Kari Salminen punastelee. – Normaalisti en olisi ikinä päästänyt tuollaista rumpalointia levylle asti.

Maritta Kuula huomauttaa, että romaaniteorian mukaan täydellinen romaani on epätäydellinen, ja sama pätee myös musiikkiin.
- Tähän sopii rupisuus ja pienet virheet, Röyhkä sanoo. – Sellainen on hyvässä ristiriidassa runojen mahtipontisuuden kanssa. Kuutamo-biisin lopussa Karilla jää isku pois, mutta virhe jätettiin sinne. Se on röyhkeyttä. Että vittu, me tehdään näin ja sillä siisti.

Ari Väntänen

Kommentointi on suljettu.